Kirsin Book Clubin Pirjolla on vapaa-ajankoti Ypäjällä, ja paikkakunnan maineikas kesäteatteri on hänelle rakas harrastus. Paljon muutakin Pirjo ehti viime vuoden aikana nähdä ja lukea.
Katto-Kassinen (Nestori Kyyrä) lensi kesällä 2019 Ypäjän Musiikkiteatterissa.
Kirjat
Luin vuoden aikana 25 kirjaa, joista valitsin omat suosikit. Vietnamilaisen Kim Thúyn Ru oli minulle suurin lukuelämys. Sen teksti on hyvin kaunista ja runollista. Rankat elämänkohtalot on kirjoitettu siten, ettei lukija ahdistu. Myös toinen lukupiirissä yhdessä lukemamme kirja Minna Kankimäen Naiset, joita ajattelen öisin oli myös minun lukulistallani yksi vuoden kohokohdista.
En myöskään unohda mainita Cecilia Samartinin koskettavia romaaneja Mofongo ja Kirottu kauneus. Olen aiemmin lukenut hänen kirjojaan ja joka kerta sukellan syvälle niiden maailmoihin. Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta –sarjan neljä ensimmäistä osaa olivat todella koukuttuvia, joten odotan innolla jo kirjasarjan viidennen kirjan suomennosta.
Teatterit
Vuoden ehdottomasti koskettavimman esityksen näin Tampereen Teatterissa.Notre Damen kellonsoittajan toteutus oli mieleenpainuva. Kaikki palaset olivat kohdallaan, koko näyttämökin oli muutettu kirkoksi, ja kuoro oli maskeerattu parvella ja alakatsomossa laulaviksi patsaiksi.
Näin upean esityksen näkee harvoin. Istuin ihaillen katsomossa ja vieläpä melko edessä, josta näyttelijöiden ilmeet ja eleet näkee tarkasti, samoin pienet yksityiskohdat. Petrus Kähkösen eläytyminen rooliin rampana Quasimodona oli hienoa katsottavaa. Monet muutkin onnistuneet ja osuvat roolityöt sekä lauluosuudet ansaitsevat katsojan kiitoksen.
Myös PoikabändiTampereen Työväen Teatterissa oli viihdyttävä kokemus. Se kertoo toijalalaisen ToiBoys-bändin perustamisesta, menestyksen vuosista ja bändin hajoamisesta. Eletään 90-luvun lamavuosia ja tekemistä pitää keksiä. Bändin perustamisessa tärkeintä oli aluksi ulkoinen olemus ja kyky tanssia. Pojat stailattiin tyttöihin ja tietenkin myös äiteihin vetoaviksi, he opettelivat tanssimaan ja konsepti oli valmis. Toijalasta löytyi kuin löytyikin viisi komeaa, laulutaitoista kaveria ja bändi nousi hetkessä suuren suosion huipulle. Vakaviakin aiheita näytelmässä käsiteltiin.
Yleisö nautti viiden näyttelijän rennosta yhteistyöstä. He olivat joka hetki täysillä mukana ja elivät tarinaa näyttämöllä. Laulut ovat taattua ysäriä ja laulutaitoiset näyttelijät takasivat erittäin nautittavan lopputuloksen. Katsojilla oli hauskaa ja oli todella virkistävää nähdä tämä esitys.
Kesäteattereista lähinnä sydäntä on Ypäjän musiikkiteatteri, jonka toiminnassa olen aktiivisesti mukana. Teatteria tehdään laulutaitoisten harrastajien voimin, mutta taustalla toimii vahva ammattilaistiimi. Kesällä Ypäjällä esitettiin kolme musiikkinäytelmää, West Side Story, farssi Paavo 1,5 ja lastennäytelmä Katto-Kassinen.
West Side Storyn Sharksit laulavat Ypäjän Musiikkiteatterin viime kesän esityksessä.
West Side Storyn tarina on tuttu, tosin se on mielestäni kovin surullinen. Ypäjällä onnistuttiin jälleen sitoutuneiden näyttelijöiden ja muusikoiden voimin tekemään hyvä ja kantava esitys: tuttuja lauluja, tanssia, joukkokohtauksia, värikkäitä 50-luvun asuja. Innostuksen saattoi aistia jopa katsomon takaosassa. Ihailen sitoutuneita harrastajia, jotka jaksavat viikosta toiseen käydä harjoituksissa. On mainittava vielä hieno lavastus, johon oli käytetty valtavasti talkootunteja.
Katto-Kassisena Nestori Kyyrä ja pikkuveljenä Klaara Lepola.
Katto-Kassinen oli iloinen ja valloittava esitys, varsinkin päänäyttelijäkaksikon Katto-Kassisen ja pikkuveljen yhteistyö oli hienoa katsottavaa. Katsomon pikkuväki eli mukana koko esityksen alusta loppuun ja viihtyi, esitys tavoitti onnistuneesti kohdeyleisönsä. Toki aikuiskatsojillakin oli hauskaa.
Paavo 1,5: Jaakkona Joona Rosenberg, Paavona Sampo Lepistö ja Marttina Harri Välimaa.
Paavo 1,5 oli taattua kesäteatteria, hauska, oivaltava ja täynnä pieniä kommelluksia. Tarinan alussa miespari odottaa puolitoistavuotiaan Paavon saapumista, koska heille on myönnetty adoptiolupa, mutta he saavatkin pilkkuvirheen takia 15-vuotiaan anarkisti-Paavon. Katsojat saivat täysipainoisen, vauhdikkaan esityksen ja nauraa sai, välillä ”vedet silmissä”. Esityksen sanoma oli pohjimmiltaan myös vakava, sillä se kertoi suvaitsevaisuudesta ja sallivuudesta.
Leffat
Katsoin leffateattereissa vuoden aikana 14 elokuvaa. Näkemistäni leffoista nostan parhaaksi meksikolaisen Alfonso CuaróninRoman, josta on juttu blogissamme.
Kärsimys ja Kunnia, espanjalaisen Pedro Almodóvarin elokuva oli pakko nähdä heti kun se tuli teattereihin. Jälleen Aldomóvar onnistui huippunäyttelijöiden kanssa tekemään täydellisen teoksen. Olen nähnyt lähes 20 elokuvaa Almodóvarilta. Ilmeisesti juuri tämä elokuva on käsikirjoittaja-ohjaajan henkilökohtaisin teos. Elokuva onkin hyvin todentuntuinen, kiinni elämässä. Tahti on paljon verkkaisempi eikä tässä puhuta niin paljon kuin joissakin naisten tähdittämissä elokuvissa. Myös tyypillinen värien runsaus on riisuttu.
Antonio Banderas esitti pääosaa, ehkä ohjaajan omakuvaa, Pedro Almodóvarin viimeisimmässä elokuvassa Kärsimys ja kunnia.
Kolmanneksi poimin japanilaisohjaajan Hirokazu Kore-edan elokuva Shoplifters – perhesalaisuuksia, joka voitti vuoden 2018 Kultaisen Palmun Cannesissa. Se on tarina perheestä, joka elää pienessä asunnossa isoäidin eläkkeellä ja varastelemalla kaupoista. Perheen tarina pohjautuu osittain paikallisuutisista poimittuihin tositapahtumiin. Elokuvan tahti on verkkainen ja tapahtuu paljolti pienessä asunnossa. Vaikka perhe on hyvin köyhä ja elää pikkurötöksillä yhteiskunnan ulkopuolella, ovat suhteet perheen sisällä lämpimät ja välittävät. Hyväsydäminen perhe ottaa suojiinsa pienen kadulta löytämänsä tytön ja varsinainen tarina alkaa. Ohjaaja saa paljon irti näyttelijöistä, myös lapset yllättävät katsojan aitoudellaan.
Juuri teattereihin tullut ranskalaisten näyttelijöiden tähdittämä elokuva Fabienne on ensimmäinen Hirokazu Kore-edan ohjaama elokuva Japanin ulkopuolella. Se on seuraavana elokuvalistallani.
Paljon muutakin kulttuuria mahtui vuoteeni, Kiitos vaikkapa Museokortin, kun eri näyttelyissä voi piipahtaa vaikka ohi kulkiessa.
Tässä linkit muihin Kirsin Book Clubin vuosikatsauksiin:
Olen lukenut tänä vuonna enemmän kuin koskaan. Kirjojen määrä on lisääntynyt, koska olen kuunnellut paljon äänikirjoja. Ne herättävät paljon keskustelua puolesta ja vastaan. Kaikki kirjat eivät sovikaan äänikirjoiksi, kuten Bolla, Ystäväni Natalia tai Ei enää Eddy, jotka kaikki vaativat totaalista keskittymistä. Niiden kieli on myös niin vaativaa, että se on nähtävä ja luettava. Mutta Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta-sarja sopii, samoin dekkarit, joita en ole vuosiin lukenut, mutta nyt innostuin niistä uudelleen kuunneltuani Max SeeckinUskollisen lukijan ja Camilla Greben Skuggjägaren.
Äänikirjat ovat innostaneet minut tutustumaan uusiin kirjailijoihin ja erilaisiin kirjoihin kuin niihin, joita tavallisesti luen. Ihastuin äänikirjoihin muutama vuosi sitten, kun kiinnostuin Edward St AubyninPatrick Melrose -sarjasta. Alex Jennings on varmasti paras lukija, jota olen kuunnellut. Hän ei ole perinteinen lukija vaan esittäjä, kuin kuunnelmassa. Vaikka televisiointi kirjoista on hieno, kuuntelukokemus oli paljon enemmän. Siksi kuuntelin St Aubynin kirjan Dunbar (Mediamoguli) englanniksi enkä pettynyt. Lukija Henry Goodman onnistuu tehtävässään, ja tämä moderni versio Shakespearen Kuningas Learista oli antoisaa kuunneltavaa.
Keräsin listaksi vuoden parhaat kirjani. Jokainen listan kirjoista ansaitsee erityismaininnan, mutta Sara StridsberginKärlekens Antarktis (Rakkauden Antarktis) saa vielä lisämainnan. Aivan hirveä ja mustanpuhuva aihe, mutta niin kaunis kieli, että se nostaa kyyneleeet silmiin.
Marja tapasi Monica Fagerholmin Akateemisessa kirjakaupassa.
Tammen Keltaisen kirjaston 500. kirja Ei enää Eddy ja sen suomentaja Lotta Toiviainen (vas.).
Kirjamessut -ja tapahtumat
Marjan kooste Turun Kirjamessujen monipuolisesta annista.
Helsinki LIT, Turun Kirjamessut ja Helsingin Kirjamessut kuuluivat myös vuonna 2019 ohjelmaani. Kirjailijoiden haastattelut ja keskustelut kirjoista ovat avanneet, muuttaneet ja syventäneet lukukokemustani. Ystäväni Natalia sai uuden ulottuvuuden, kun tapasimme kirjailija Laura Lindstedtin Helsingin Kirjamessujen lukupiirissä. Helsinki LITin vaikuttavin kirjailija oli Kim Thuy, joka kertoi elämästään ja kirjastaan Ru.
Lahden kirjailijakokouksessa saimme Kirsin Book Clubin jäsenten kanssa uudemman kerran nauttia Kim Thuyn seurasta ja hänen tarinankerronnastaan. Ehdottomasti kesän paras lounas arkkitehtonisesti upeassa Piano-paviljongissa, Vesijärven rannalla oli Kim Thuyn kanssa. Hän on huikea, hauska, lämmin ja huomaavainen ihminen.
Olen nauttinut kirjallisuudesta pieninä annoksina Otavan kirjakaupan Kello viiden salongissa, Keltaisen kirjaston tapahtumissa ja St Georgen lukupiiritapaamisissa. Niissä tapaa kirjailijoita ja kirjallisuudesta kiinnostuneita. Suosittelen lämpimästi näitä julkisia ja maksuttomia tilaisuuksia.
Louisiana Literature Festivalin maisemia ja tunnelmia.
Elokuussa Louisianan Literature festivaalilla en tiennyt, mistä olin eniten vaikuttunut, Louisianan modernin taiteen museosta, alueen arkkitehtuurista, näkymästä merelle vai Louisianan kirjallisuusfestivaalista. Huima yhdistelmä ja hieno matka Kirsin Book Clubin jäsenten kanssa tanskalaiseen kulttuurin kehtoon.
Vuoden huippuhetki
Vuoden huippuhetki ja ainutlaatuinen kokemus: valmistujaisjuhlallisuuden Harvardin yliopistossa.
Vuoden upein ja hienoin kokemus kaikin tavoin oli tyttäreni valmistujaiset. Usean päivän juhlallisuudet Harvardin yliopistossa olivat henkeäsalpaava tilaisuus. Vieläkin tuntuu epätodelliselta, että on saanut olla mukana Harvard Commencement Week -tapahtumissa, paikassa jolla on maailmanlaajuisesti korkea akateeminen, tieteellinen ja kulttuurinen status. On hengästyttävää vieläkin sisäistää kokemaansa: The Harvard Yard, arkkitehtuuri, taidekokoelmat, kirjastot, historia, perinteet ja tietenkin itse juhlatilaisuudet. Pääjuhlassa pääpuhuja, The Head Speaker 2019 oli Saksan liittokansleri Angela Merkel ja kuulijoina oli 30 000 valmistuvien perheenjäsentä ja ystävää. Harvard Yardin alueella on jotain suomalaistakin, Alvar Aallon vuonna 1949 suunnitelema The Woodperry Poetry Room, joka sijaitsee loisteliaassa The Lamont Library -rakennuksessa.
Museot
Museokortti on varmasti 2010-luvun paras kulttuurituote. Niin paljon iloa, elämyksiä ja sivistystä yhdessä kortissa. On aivan mahtavaa vaikka vain pistäytyä museossa ja ihailla hetken jonkun mestarin luomusta ja sitten jatkaa päivää huomattavasti energisempänä.
Omakuvat – Helene Schjerfbeck ja Ellen Thesleff.
Viime vuonna oli taas hienoja näyttelyitä, joista kaksi on ehdotonta suosikkiani, HAMin Maalaan kuin jumala – Ellen Thesleff ja Ateneumin Maailmalta löysin itseni – Helene Schjerfbeck. Lopultakin suomalaiset naistaiteilijat saavat arvostusta, jonka arvoisia he todella ovat. Kumpikin näyttely on vielä mahdollisuus nähdä muutaman viikon ajan.
Kotinurkillani sijaitsee EMMA, jossa syksystä lähtien on ollut Michael Jackson On The Wall -näyttely. Se herättää ristiriitaisia tunteita, aivan kuten Peter Handken Nobel-palkinto. Mutta näyttelyyn kannattaa ehdottomasti tutustua. Taiteilijat kuvaavat hyvin Jacksonin ristiriitaisuutta palvotuttuna ikonina ja toisaalta varsin sairaana, henkisesti pirstaloituneena, yksinäisenä ja syvään masennukseen vaipuneena ihmisenä. Ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö viimeisin dokumentti Jacksonin suhteista nuoriin poikiin häiritsisi näyttelyyn tutustumista.
Olen mielestäni onnekas, kun myös Didrichsenin ja Villa Gyllenbergin taidemuseot sijaitsevat lähistöllä, kuten myös Hanasaari, jossa on esillä teoksia Liljevalchin Taidehallin kuuluisasta Kevätsalongista.
Kesällä teimme ystävättäreni kanssa päiväretken Mänttään Serlachius-museoiden näyttelyihin. Mieleenpainuvin oli Olli ja Bucklan – Ehrströmien elämä ja taide -näyttely. He ovat suomalaisen taidehistorian tuntemattomia lahjakkuuksia, joiden elämäntarinat ja työt hämmästyttävät ja ihastuttavat.
Musiikki
Alladin-musikaali Broadwaylla tarjosi upean esityksen, joka on huumaava yhdistelmä hienoa koreografiaa, puvustusta ja korkeatasoisia laulajia ja tanssijoita. Mieleenpainuva oli myös RSO:n konsertti syyskuussa, kapellimestarina legendaarinen 92-vuotias Herbert Blomstedt. Konsertti henki iloa ja energiaa, jota harvoin kokee. Televisio (kiitos Yle) tarjoaa minulle kaksi jokavuotista ihanaa musikkikokemusta, Uuden Vuoden Strauss -konsertin ja syksyllä BBC Proms -päätöskonsertin. Silloin istun yksin, kuuntelen ja nautin.
Teatteri
Marja yhdessä Kirsin Book Clubin Piian kanssa Kolmen kimppa -näytelmää katsomassa.
Muutama poiminta vuoden teatterikokemuksista, joista ranskalainen farssi Kolmen kimppa Studio Pasilassa ihastutti ja nauratti. Nuoret näyttelijät, Jarkko Niemi, Olli Rahkonen ja Elina Hietala tarjosivat laadukasta ihmissuhdekomediaa.
The Play that goes wrong Svenska Teaternissa on Monty Python -henkinen farssi teatteriryhmän kaikin puolin pieleen menevästä näytelmästä. Rosa Liksomin kirjaan perustuva monologi Everstinna on Lapin tytön kasvukertomus toisen maailmansodan pyörteissä. Minna Lindgrenin kirjaan perustuva Vihainen leskitarjoaa naurua ja iloa vakavien asioiden äärellä. Kummatkin Helsingin Kaupunginteatterissa.
Vuoden yllättäjä oli Naive Man Companyn Luulosairaat, joka oli Espoon Kaupunginteatterin vierailuesitys. Se oli erittäin moderni, sanaton ja riisuttu versio Molierin luulosairaasta, akrobatia ja tanssi ilmaisukeinoina.
Vihainen leski Helsingin kaupunginteaytterissa oli yksi Marjan viime vuonna näkemistä näytelmistä.
Tässä muut Kirsin Book Clubin vuoden 2019 vuosikatsaukset:
Mitkä ovat kirjabloggaajien mielestä viime vuonna ilmestyneistä kirjoista parhaat? Jälleen on aika valita edellisen vuoden suosikkikirjat ja äänestää Blogistanian parhaat. Tässä jutussa esittelemme Kirsin Book Clubin valinnat neljässä kilpailusarjassa.
Blogistanian palkinnot jaetaan neljässä kategoriassa:
Blogistanian Finlandia parhaalle kotimaiselle kaunokirjalle (romaanit, novellikokoelmat, runokokoelmat, sarjakuvat)
Blogistanian Globalia parhaalle käännöskirjalle
Blogistanian Tieto parhaalle viime vuonna ilmestyneelle tietokirjalle (tietokirjallisuus, esseet, elämäkerrat, asiaproosa, pamfletit, oppaat)
Blogistanian Kuopus parhaalle viime vuonna ilmestyneelle lasten- tai nuortenkirjalle.
Mukaan äänestykseen ilmoittautunut bloggaaja tai blogisivu valitsee jokaisesta kategoriasta tai niistä kategorioista, joihin haluaa osallistua, enintään kolme ehdokasta. Ehtona valinnalle on, että bloggaaja on lukenut kirjan ja kirjoittanut siitä blogissaan. Lopulliset voittajat ovat ne, jotka ovat saaneet eniten kannatusta. Voittajat julkistetaan eri palkintoja emännöivissä blogeissa maanantaina 2.3.2020
Kirsin Book Club on valinnut ehdokkaansa vuoden 2019 parhaiksi kaikkiin neljään kategoriaan. Ykköstilalle valittu ehdokas saa ääntenlaskennassa 3 pistettä, kakkostilalla 2 pistettä ja kolmanneksi valittu yhden pisteen.
Blogistanian Finlandia 2019 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2019 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Bloggareiden äänestys parhaasta kotimaisesta kirjasta järjestetään nyt yhdeksättä kertaa.
Viime vuonna Blogistanian Finlandian voitti Olli JalosenTaivaanpallo, ja aikaisempina vuosina Rosa LiksominEverstinna (2018), Minna Rytisalon Lempi (2016), Laura Lindstedtin Oneiron (2015), Anni KytömäenKultarinta (2014), Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013), Aki Ollikaisen Nälkävuosi (2012) ja Katja Ketun Kätilö (2011).
Finlandiaa emännöi Amman lukuhetki -blogi, josta lopputulos on luettavissa maanantaina 2.3.2020.
Blogistanian Finlandia 2019 – Kirsin Book Clubin ehdokkaat:
Myös parhaasta käännöskirjasta äänestetään nyt yhdeksättä kertaa. Aiemmat voittajat ovat Elisabeth StroutinNimeni on Lucy Barton(2018), Hanya YanagiharanPieni elämä (2017), Sadie JonesinKotiinpaluu (2016), John WilliamsinStoner (2015), Kate AtkinsoninElämä elämältä (2014), Haruki Murakamin1Q84 (2013), Gaute HeivollinEtten palaisi tuhkaksi (2012) ja Sarah WatersinVieras kartanossa (2011).
Tänä vuonna Globaliaa emännöi Todella vaiheessa -blogi, jossa tulokset julkistetaan maanantaina 2.3.2020.
Blogistanian Globalia – Kirsin Book Clubin ehdokkaat:
Blogistanian Tieto -voittaja valitaan seitsemättä kertaa. Äänestys koskee sekä kotimaisia tietokirjoja että suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta.
Viime vuoden parhaaksi tietokirjaksi bloggaajat valitsivat Mia KankimäenNaiset joita ajattelen öisin. Aiemmin palkitut tietokirjat ovat Koko HubaranRuskeat tytöt (2017), Mari Mannisen Yhden lapsen kansa – Kiinan salavauvat, pikkukeisarit ja hylätyt tyttäret (2016), Bea Uusman: Naparetki – Minun rakkaustarinani (2015), Minna Maijala: Herkkä, hellä, hehkuvainen – Minna Canth(2014) ja Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta.
Palkintoa isännöi Kirjamies-blogi, jossa voittajat julkistetaan 2.3.2020.
Blogistanian Tieto – Kirsin Book Clubin ehdokkaat:
Blogistanian Kuopus 2019 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Aikaisemmin on palkittu Magdalena Hain Kolmas sisar (Otava), Maria Turtschaninoffin Maresin voima (suom. Marja Kyrö, Tammi), Angie ThomasinViha jonka kylvät (Otava 2017), Siri Kolun Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016), Siiri EnorannanSurunhauras, lasinterävä (WSOY 2015), Jenna KostetinLautturi (Robustos 2014), Aino ja Ville TietäväisenVain pahaa unta (WSOY 2013) ja Annukka Salaman Käärmeenlumooja (WSOY 2012).
Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi, josta voit lukea tulokset maanantaina 2.3.2020.
Blogistanian Kuopus – Kirsin Book Clubin ehdokkaat
Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.
Blogistanian kirjapalkintojen jakotilaisuus järjestetään Kuopiossa perjantaina 20.3.2020 klo 17 Kirjailijaliiton organisoimassa Kirjailijayhdistysten verkoston talvipäivien avajaisissa Kuopion kaupunginkirjastossa.
Kirsin Book Clubin kesäperinteeksi on muodostunut kirjabloggareiden lukumaratoniin osallistuminen. Tänä vuonna emme malttaneet odottaa lomakauteen asti, vaan lähdimme mukaan Kuunnellut äänikirjat -blogin maratontapahtumaan helatorstaiviikonloppuna. Lukurupeamassamme lauantaista klo 12 sunnuntaihin klo 12 on mukana ennätykselliset 13 lukupiiriläistä!
Entiseen tapaan, koska elämä ei pysähdy vaikka meneillään on niin tärkeä tapahtuma kuin lukumaraton, teemme matkaa vuorovedoin. Meille määriä tärkeämpää on mukana olo ja yhteinen kokemus. Tämä tällä kertaa Minnan kokoama postaus elää ja kasvaa lukuvuorokauden mittaan, kun kerromme tunnelmiamme maratonin varrelta.
Lämmittelytunnelmia aurinkoisesta iltapäivästä
Heli:
Puutarhatöiden taukolukemisena Steve Berryn The Bishop’s Pawn. Dan Brownin hengessä historiallisiin tapahtumiin kiinnittyviä seikkailuja. Iloisena yllätyksenä tämä tarina vie talvilomani reiteille Floridaan – ajelimme samoja maanteitä vain viisi kuukautta sitten. Tuntuu ikuisuudelta!
Kirsi:
Aamupäivän golfkierroksen jälkeen tartuin Lara PrescottinTätä ei koskaan tapahtunut -kirjaan ja luin sen viimeiset 30 sivua. Kirja oli minulle erittäin kiinnostava, sillä luin Boris PasternakinTohtori Živagon pari viikkoa sitten ja Prescottin kirjan juoni valottaa kirjan kieltämistä, julkaisua ja Nobel-palkinnon saantia. Kerronta etenee 1950-luvun Neuvostoliitossa ja CIA:n päämajassa Washingtonissa. Koukuttavaa ajankuvausta, vaikka ei Živagoa olisi vielä lukenutkaan!
Marja:
Raparperin puhdistusta terassilla ihanassa auringonpaisteessa. Kuuntelussa Anne Swärdin uusin kirja, Jackie. Jälleen kirjan päähenkilö on nuori nainen, joka saapuu Tukholmaan 80-luvun lopussa, tapaa vanhemman miehen ja he aloittavat intohimoisen suhteen joka muuttuu pian joksikin muuksi. Tapahtuu ennalta arvattavaa mutta silti se ahdistaa ja suututtaa. Tätä kannattaa kuunnella valoisina hetkinä.
Minna:
Toukokuun alussa Tammen Keltaisessa kirjastossa ilmestynyt Ta-Nehisi CoatesinVesitanssija vei mukanaan alusta asti. Kirjan ensimmäisten kappaleiden perusteella on helppo yhtyä teoksen maailmalla saamiin kehuihin. Teksti ei tunnu raskaalta, lauseisiin on kuitenkin tiivistetty niin paljon sanottavaa, ettei tätä kannata lukea ahmimalla vaan harkiten. Paperi-/e-kirja-ainesta siis, jolloin lukija voi päättää tahdin itse.
Varpu:
Juha HurmeenNiemisiivouksen tukena. Legginseissä ja t-paidassa ei taskua, mutta viinimessuoheistuote pelittää!
Airi:
Haravointi mökillä sujuu äänikirjaa kuunnellen. Aloitin Ulla-Maija PaavilaisenKirsti PaakkasenSuurin niistä on rakkaus -elämäkerralla, mutta jokin siinä tökkii pahasti. Yhtä ihailua tuntuu olevan. Siirryin Sayaka MuratanLähikaupan naiseen.
Raila:
Kaappien läpikäynti ylimääräisen tavaran karsimiseksi jatkui tänään siistiyden ja selkeyden teemaan sopivan Anni Saastamoisen mainion Sirkka–kirjan siivittämänä. Kuuntelin Pirjo Heikkilän lukeman teoksen puolivälistä loppuun samalla, kun surauttelin papereita silppurista ja kasasin sohvalle tavaraa kierrätyskeskukseen. Storytel näyttää nykyään kuinka moni kuuntelee kirjaa samanaikaisesti. Hetki sitten Sirkkaa kuunteli 15 + minä.
Piia
Milo-koira turvaa Piian kuuntelua saaressa, jos Vigdis Hjortin psykologinen romaani Perintötekijät käy liian jännittäväksi.
Iltaa kohti Kirjoista nautiskelu eri muodoissaan on joukossamme hyvässä vauhdissa. Tasaisen vauhdin taulukon mukaan pääsemme maaliin hyvävoimaisina ja henkisesti tukevasti tankattuina sunnuntaina aika tarkkaan klo 12.00 Luodaan vielä ennen kauneusunia katsaus siihen miten lukupiirilästen ilta on sujunut.
Eija:
Tähän sopii e-kirja Enni MustosenLipunkantajat, menossa on siis jo toinen osa sarjasta Järjen ja tunteen tarinoita. Leppoisaa korona-ajan lukemista.
Varpu:
Vaihteeksi muotimaailmaa tässä kuussa ilmestyneen esikoisromaanin Hetken Pariisi on meidän johdattamana. Kirjailija Pihla Hintikka on Pariisissa asuva vapaa toimittaja.
Sasu
Sasu kuunteli automatkalla toista tuntia Max Seeckin uran aloittaneen trilogian päätösosaa Haadeksen kutsu. Mökillä rentouttavaksi lukemiseksi valikoitui Lucinda RileynSeitsemän sisarta -sarjan neljäs osa Helmen sisar.
Titti:
Minulla alkoi kahden viikon loma. Kerttu JuvanKesäsaari oli lapsuuteni lempikirja, luin sen joka kesä ainakin kerran ja väliin talvellakin. Vuosia sitten lainasin kirjani jollekulle ja kirja ei koskaan palautunut minulle takaisin. Loman alkaessa Kesäsaari muistui mieleeni. Etsin ja löysin ja tilasin netistä. Kesäsaaressa kuvataan vuoden 1890 kesää, Bulevardilla asuva perhe muuttaa kesäksi huvilalle Drumsöseen. Kuten arvata saattaa kirjan suurin lumo oli jo mennyttä. Kirjassa kuvataan tuttuja paikkoja: Myllykallio, Katajaharju, Lauttasaaren kartanosta haetaan mm. maitoa ja perunoita. Lisäksi luin Hanna VellinginKirjosieppoa 46 sivua. Kirja alkoi hyvin, luen sen varmaan huomenna loppuun. Olemme Seinäjoella, olen tehnyt puutarhahommia ja lisäksi kävimme pyörälenkillä.
Airi:
Kauniin kevätpäivän lopuksi siirryin lukemaan ja kirjana hieno Jenny ErpenbeckinPäivien loppu.
Päivä on ollut lämmin mutta yötä varten tarvitaan lisälämmikettä.
Raila:
Jatkoin naisen nimellä nimettyjen kirjojen kuuntelua aloittamalla Jere Nurmisen Kiira – ehjäksi särkynyt -elämäkertaa. Ensin meikäläiselle pitkällä polkupyörälenkillä ja sitten kotona kutimen & teekupposen ääressä. Huomenna aikainen lähtö kohti Tammisaarta omaa haukiennätystä parantamaan, joten minun panokseni lukumaratoniin päättyy jo tässä kohtaa.
Minna:
Minun iltani oli aika rikkonainen kotihommissa ja pentuja odottavan Coco-koiran parissa, joten jätin Vesitanssijan odottamaan rauhaisampaa hetkeä ja jatkoin Annina Mikaman trilogian toisen osan, Huijarin oppipojan kuuntelua. Kiitokset blogikollega Kirsin kirjanurkalle suosituksesta! Coco osaa priorisoinnin jalon taidon: juuri nyt riittää kun huolehtii ravinnon (ja herkkujen) saannista ja lepää riittävästi.
Marja:
Operakällarens raparberpaj onnistui jälleen kerran. Resepti pysynyt mukana 80-luvulta lähtien. Jotain herkkua kyllä kaipasi kun kuunteli Jackien loppuun, niin raskas kirja oli. Huomenna jotain iloisempaa kuunneltavaa.
Sunnuntaiaamun loppukiri Aamu alkoi aurinkoisena, hyvillä mielin toimittelin aamuaskareita ja kuuntelin Huijarin oppipojan loppuun. Hieman oli paikassa hakemista, kun unohdin illalla viimeiseksi kuunnellessa laittaa unikytkimen päälle. Vielä ennen puoltapäivää ja muiden raportteja odotellessa nautiskelin pari kappaletta Vesitanssijaa. Kirjan kuvaama todellisuus on karua, sen kieli on kuitenkin taitavaa ja viisasta.
Kirsi:
Aloitin jo illalla muoti- ja tyyliguru Mirva Saukkolan uutuusromaania Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia, mutta en päässyt pitkälle, kun ulkoilun täyttämä päivä nukutti nopeasti. Tempauduin lukemaan kirjaa heti aamulla ja koukutuin välittömästi. Tarina etenee Venäjän vallankumouksen jälkimainingeissa ja nykyajassa. Sivut ovat täynnä kunnon historiaa, mutta myös knoppitietoutta sisältäen etenkin muotimaailman brändejä ja ihmisiä. Tosin ensimmäisten 68 sivun aikana on tullut jo muutama salaisuus ja poliisit kuvioon mukaan. Nyt lenkille ja kirjan tarina saa jatkua äänikirjan muodossa!
Maija-Riitta:
Lukuhaasteessa oli haastetta, kun oli vieraita koko ajan. Kuuntelin Ulla-Maija Paavilaisen Suurin niistä on rakkaus, Kirsti Paakkasen tarina. Olen melko alussa vasta Paakkasen elämäntarinaa, mutta lapsuus, nuoruuden avioliitto ja mainostoimisto Womenan nousu on jo hyvässä vauhdissa. Lauantaina kuuntelin kotitöitä tehden, kuten liinavaatteita vaihtaessa (josta kuva). Sunnuntaina äänikirja oli seuranani tehdessäni polven kuntoutusliikkeitä. Kirjan alkuvaiheessa Kirstin lapsuudenkodissa paistetaan lettuja ja lettuja rupesi tekemään mieleni, joten niitä myös meillä tehtiin. Valitettavasti maistuivat niin hyvin, että kuvaaminen tästä herkusta jäi.
Varpu:
Juha Hurmeen Niemen seuraksi muun maan mustikoita aamukahvin kanssa.
Sasu:
Kuunteluni jatkui sunnuntaina Lucinda Rileyn Helmen sisarella. Heinolan mökille lauantaina saapuneet kesäkanat kiittää ja kumartaa.
Piia:
Sunnuntaina kuuntelin Alex SchulmaninBränn alla mina brev. Oli niin paljon ohjelmaa, että kuuntelu jäi vähäiseksi.
Heli:
Dekkariksi meni, sateen ropistessa seurana Jan MårtensoninPalatsmordet.
Päivi:
Kävin sunnuntaina Portugalissa Anu PatrakanTotuuden portaiden viemänä.
Hienon kesäisestä, ulos houkuttelevasta viikonlopusta huolimatta lukupiiriläisiltä löytyi aikaa monenlaiseen lukemiseen. Äänikirja kirjan muotona on lyönyt itsensä läpi myös meidän joukossamme, kuunteluminuutit kasvoivat reilusti kaksinkertaisiksi edellisestä maratonista.
Kirsin Book Clubin lukumaratonin tulos:
1.151 luettua sivua
2120 kuunneltua äänikirjaminuuttia eli 35 tuntia 20 minuuttia (BookBeat & Storytel)
Osallistuin Dekkarifestivaaleille ensimmäisen kerran syyskuussa 2019 ja yllätyin positiivisesti! Olisin ilman muuta mennyt tänäkin vuonna ihan paikan päälle, mutta olen myös superiloinen, että Dekkarifestivaali teki päätöksen siirtää festarit verkkoon niin ajoissa, että on lupa odottaa lauantaina 19.9.2020 klo 11-15 kiinnostavaa ja tiivistä nelituntista dekkarikirjailijoiden murhanhimoisessa maailmassa.
Seuraa Dekkarifestivaali LIVE-lähetystätäältälauantaina 19.9. klo 11-15
Dekkarifestivaalin ohjelma kommenteilla höystettynä:
11.00–11:05 Ohjelma alkaa. Dekkarifestivaalin ohjelmajohtaja Outi Mäkinen toivottaa tervetulleeksi Dekkarifestivaalin verkkotapahtumaan
Kuva on vuodelta 2019. Outi Mäkinen on ennallaan, mutta mukana olevilta kirjailijoilta on tullut paljon uutta dekkarisatoa 2020.Outi on Dekkarifestivaalien ohjelmajohtaja ja häntä lienee kiittäminen, että jo ennakkoon stiimifestivaali vaikuttaa hyvältä!
11:05–11:35 Rakastetut ruotsalaiskomisariot kohtaavat Vasenkätisten seurassa Lukuisilla palkinnoilla palkittu ruotsalaisen jännityskirjallisuuden kärkinimi Håkan Nesser keskustelee uusimmasta suomennetusta dekkaristaan Vasenkätisten seura yhdessä kirjailija Leena Lehtolaisenkanssa. Vasenkätisten seurassa kohtaavat Håkan Nesserin rakastetut komisariot Van Veeteren ja Barbarotti.
11:35–12:00 Rikosylikonstaapelit esikoiskirjailijoina Mitä syntyy, kun kaksi kokenutta rikosylikonstaapelia heittäytyy kirjoittamaan dekkareita? Esikoisdekkaristit Kale Puonti ja Niko Rantsi joutuvat vastaamaan kirjoistaan Antti Berginristikuulustelussa.
12:00–12:30 Murhia, ihmissuhteita ja idylliä Gotlannissa Ruotsalaisen Anna JanssoninViimeiset sydämenlyönnit on jo 20. gotlantilaispoliisi Maria Wernin tutkimuksista kertova dekkari. Maria Wern on tullut suomalaislukijoille tutuksi myös tv-sarjojen kautta. Anna Janssonin dekkareiden maailmaan meidät johdattelee kirjailija Anniina Tarasova.
Anna Jansson on mainittu blogissa jo ammoisina aikoina, kun Heli kirjoitti huippusuositun juttunsa Miksi ahmin ruotsalaisia dekkareita? Heli lähetti silloin Anna Janssonille viestiä, että Maria Wern voisi joskus pitää kännykkää mukanaan tai edes ilmoittaa retkistään jollekulle, jotta kirjat eivät aiheuttaisi niin paljon sydämentytykystä. Uusin Gotlantiin sijoittuva dekkari lupaa kyllä samaa, sillä sen nimi on Viimeiset sydämenlyönnit.
Anniina Tarasovalla – kuten kirjojensa päähenkilölläkin – taitaa olla vetoa shotteihin, sillä Anniinan uusi keskusteluohjelma YouTubessa on nimeltään Anniinan iltashotit.
Anna Janssonia haastattelee Anniina Tarasova, jonka esikoiskirja Venäläiset tilikirjanipiti sisällään monenmoisia rikoksia. Reija Wrenin seikkailut ovat juuri saaneet jatkoa, kirjan nimi on Kuoleman kulissit.
Jos et ehdi ennen, niin katso ja tilaa Dekkarifestivaalin jälkeen Anniinan iltashotit YouTubesta. Aivan erinomaista kirjallisuusviihdettä!
12:30–13:00 Miten kirjoittajan oma kokemus näkyy dekkareissa? Seppo Mustaluoto on entinen ammattisotilas, Christian Rönnbacka on tehnyt vakuutusetsivän ja poliisin töitä, Jarkko Sipilä taas on tunnettu rikostoimittaja. Televisiosta ja radiosta tuttu toimittaja Jone Nikula selvittää vaikuttavatko kirjailijoiden omat kokemukset siihen, miten ja mistä he kirjoittavat.
Tähän väliin voin tuikata kuvan viime maaliskuulta Storytel Awards -dekkariraadista. Pääsin valitsemaan vuoden 2019 parhaaksi äänikirjadekkariksi Max Seeckin Uskollisen lukijan Ylen rikostoimittaja, kirjailija Tuomas Rimpiläisen ja radiotoimittaja Jone Nikulan kanssa. Jone on Dekkarifestareilla haastattelijana ja hän sattuu olemaan myös viimeinen ihminen jota olen kätellyt.
13:00–13:30 Pahuudesta ja paranoiasta Patricia G. Bertényi ja Marko Hautala kuvaavat kirjoissaan paatunutta, kylmäveristä pahuutta. Mistä he saavat innoituksen siihen ja mitä he haluavat sillä kertoa? Ja miten tähän kaikkeen liittyy Bertényin edesmenneen sukulaisen kohtaama paha leipuri ja Hautalan työskentely psykiatrisessa sairaalassa? Kustannustoimittaja Antti Berg haastattelee.
13:30–14:00 Suomalainen rikos menestyy maailmalla Rikostoimittaja-kirjailija Jarkko Sipilä keskustelee yhdessä Elias Vitikka -dekkareiden ja kansainvälisen Paratiisi-sarjan kirjoittajan Matti Laineen, 15. Maria Kallio -dekkarin kirjoittaneen Leena Lehtolaisen sekä maailmanvalloituksensa aloittaneen Max Seeckinkanssa.
Tähän keskusteluun on osunut kaksi suosikkiani! Matti Laineen kanssa olen saanut keskustella pariin otteeseen messuilla ja eri tilaisuuksissa Elias Vitikasta. Viimeksi juttelimme Paratiisi-tv-sarjasta ja tuoreimmasta Elias Vitikka -kirjasta nimeltään Pelon liekit Akateemisessa kirjakaupassa. Keskustelumme voit katsoa tästä.
Keskustelimme Matti Laineen kanssa Akateemisessa Kirjakaupassa kesäkuussa 2020.
Tämän hetken kirkkain tähti suomalaisella dekkari-/trilleritaivaalla on Max Seeck. Hänen neljäs dekkarinsa Uskollinen lukija, joka on Jessica Niemi -sarjan avaus, on todellakin valloittanut maailmaa. Käännösoikeudet on myyty yli 40 maahan ja tv-sarjaoikeudet Hollywoodiin.
Jessica Niemi -sarjan toinen osa Pahan verkko on julkaistu nyt syyskuussa ja sekin tulee leviämään maailmalle. Upeaa työtä Maxilta!
14:00–14:30 Mitä merkitsee Vuoden johtolanka -palkinnon voitto? Vuoden johtolanka -palkinnon voittajat vuosimallia 2016, 2019 ja 2020, Pauliina Susi, Eva Frantz ja Arttu Tuominen, keskustelevat Vuoden esikoisdekkari -kunniakirjalla palkitun Heikki Valkaman kanssa palkinnon merkityksestä kirjalliselle uralleen – ja tietenkin uusista kirjoistaan.
Vuoden johtolanka -kisan on voittanut useampi tuttu kirjailija. Tässä lauteilla olevien kirjailijoiden dekkarit, jotka on arvioitu täällä blogissa:
Arttu Tuominen kuvattuna helmikuussa 2019 Vuoden johtolanka -regaalien kanssa.
14:30–14:50 Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia Antiikin, muodin ja designin superasiantuntija Mirva Saukkola on kirjoittanut vauhdikkaan ja viihdyttävän, kaivattua eskapismia tarjoilevan jännitysromaanin, jonka pyörteissä piikkikoroissa pinkova päähenkilö jahtaa historiallisia jalokiviä ristiin rastiin maailmaa. Tanssin maailmanmestari ja taiteen kunniatohtori Hanna Karttunenhaastattelee.
Mirva Saukkola kertoi Silkkiä, safiireita ja salaisuuksia -kirjastaan todella kivassa tilaisuudessa Balmuirin myymälässä Esplanadilla kesäkuussa 2020.
Kirja on hyvin viihdyttävä ja kertoo mielenkiintoista triviaa ympäri maailmaa. Korona-ajan ainoa live-kirjatilaisuus, johon olen osallistunut, järjestettiin Mirvan kirjan tiimoilta. Tyttäreni kirjoitti siitä omaan koulutyöblogiinsa.
14:50–15:00 Dekkarifestivaalin päätössanat lausuu tapahtuman suojelija Leena Lehtolainen
Viime vuonna tässä vaiheessa siirryttiin maistelemaan dekkareilta nimensä saaneita drinkkejä kirjailijoiden kanssa ja siitä osa siirtyi vielä yhteiselle illalliselle. Se jää nyt väliin, joten odotamme vuoden 2021 Dekkarifestivaaleja.
Vuoden 2019 Dekkarifestivaalien poseerauskuva Juha Hermo Rautaheimon ja Jarkko Sipilän kanssa.
Helsingin Kirjamessut ovat ihan kohta. Tällä kertaa emme suuntaa messukeskukseen, vaan avaamme tietokoneemme tai kännykkämme. Neljä päivää kirjakeskusteluja ja noin 400 esiintyjää, joita voit katsella yksin tai yhdessä kotisohvalta. Voit katsoa ohjelmaa livenä to 22. – su 25.10.2020 tai tallenteena aina 8.11.2020 asti.
Vielä on hiljaista messustriimissä, mutta torstaina klo 10 avautuu. Kuva: Minttu Nikkilä
Kirsin Book Club arpoo 10 kpl kokoaikalippuja messuille!
Tämän kaiken kirjarunsauden äärelle pääsemiseksi tarvitset messulipun. Jos sinulla ei vielä ole sellaista, niin nyt on mahdollista voittaa kokoaikalippu (arvo 17 €). Liput olemme saaneet messuorganisaatiolta.
Näin osallistut arvontaan:
Osallistua voit kirjoittamalla alla olevaan kommenttikenttään, minkälaiset blogijutut kiinnostavat eniten:
a) kirja-arviot
b) kirjakoosteet tyyliin parhaat dekkarit tai lahjavinkit äitienpäiväksi
c) lukupiiri-iltajutut, joissa kirjan lisäksi muutakin
d) teatteriarviot
e) lifestylejutut
f) kirjailijahaastattelut
g) jotkut muut, anna vinkki minkälaiset
Osallistu ke 21.10.2020 klo 21 mennessä
Kokoaikalipulla voit seurata tapahtumaa joka päivä to 22. – su 25.10. Loistavaa on se, että nyt ei tarvitse repeytyä kahden samanaikaisen keskustelun välille, vaan molemmat tai toisen voi katsoa tallenteelta jälkikäteen aina 8.11. asti. Innokkaimmat voivat katsoa vaikka koko ohjelman!
Kahden lavan ohjelmat kuvataan suorana Messukeskuksesta ja yhden lavan ohjelma on kuvattu etukäteen. Suomen eturivin kirjailijat ovat paikalla ja lisämausteena muutamia ulkomaisia kirjailijoita, esimerkiksi Elizabeth Strout,Camilla Grebe, Jo Nesbø, Heather Morris ja intiaanitaustainen esikoiskirjailija Tommy Orange.
Nyt osallistumaan kommentoimalla alle. Aikaa on vain reilu vuorokausi, sillä arvonnassa ovat mukana vain ke 21.10. klo 21 mennessä vastanneet. Jos onnenkeiju suosii sinua, saat jo keskiviikkoiltana messulipun sähköpostiisi. (Sähköpostiosoitteesi ei näy julkisesti.)
P.S. Voit tilata samalla Kirsin Book Clubin uudet blogijutut suoraan sähköpostiisi. Se kannattaa tehdä ennen kuin tämän vuoden joulukalenteri pyörähtää käyntiin. Joulukalenterissa on totutusti uutuuskirja-arvonta joka päivä!
Helsingin Kirjamessut ovat livenä verkossa torstaista 22.10. sunnuntaihin 26.10 ja – ah, niin ihanaa – katsottavissa tallenteena parin viikon ajan. Teoriassa siis voisi katsoa ja kuunnella ihan kaikki messujen keskustelut, joita on noin 200 kpl.
Kävimme Kirsin Book Clubissa yhdessä läpi ohjelmaa ennakkoon ja poimimme sinulle vinkkejä jokaiselle messupäivälle. Jotkut keskustelut saattavat olla yhtäaikaisesti toisen kiinnostavan keskustelun kanssa ja silloin pelastukseksi tulee juuri ne tallenteet. Juttu päivittyy messujen aikana.
Torstai 22.10.2020
TO klo 13:00-13:30 Senaatintori
Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen
Poika ja isä, molemmat kirjailijoita. Puhuminen ei oikein luonnu, joten he alkavat kirjoittaa toisilleen kirjeitä, kun poika on muuttanut pois kotoa ja kirjoittaa esikoisromaaniaan. Keskustelussa odotettavissa hienosti muotoiltuja ajatuksia!
Tua Forström: En kväll i oktober rodde jag ut på sjön
Tua Forsström on suomenruotsalainen runoilija, joka valittiin ensimmäisenä suomalaisena vuonna 2019 Ruotsin Akatemiaan eli päättämään kirjallisuuden Nobel-palkinnosta. Muistutettakoon, että palkinto myönnettiin tänä vuonna yhdysvaltalaiselle runoilija Louisa Glückille.
TO klo14.30-15:00 Esplanadi
Susan Heikkinen: Pullopostia Seilin saarelta
Turun edustalla olevalle Seilin saarelle suljettiin naisia erinäisistä syistä, esimerkiksi lepran tai mielenvikaisuuden vuoksi. Susan Heikkinen kertoo uudessa kirjassaan erään todellisuuteen pohjaavan tarinan. Samoin on tehnyt hänen haastattelijansa Katja Kallio kaksi vuotta aiemmin. Nämä naiset tuntevat Seilin!
Tiina Laitila Kälvemarkin teksti sekä haastaa lukijaa että palkitsee. H2O:ssa on Hester ja hänen monta sivupersoonaansa. Yhteisenä nimittäjänä vesi, josta vaikuttaa meidän kaikkien elämään. Se, että siitä on pula tai se, että sitä on liikaa.
Historiaa lapsesta lähtien rakastanut toimittaja ja Journalisti-lehden päätoimittaja Maria Pettersson kertoo kirjansa Historian jännät naiset esipuheessa pettyneensä lapsena historiankirjoihin yhä uudelleen, koska niissä ei juurikaan kerrottu naisista. Ala-asteella hän osasi nimetä satoja suurmiehiä, mutta vain muutaman naisen, alle kymmenen. Tätä vinoumaa Maria Pettersson on korjannut nyt aikuisena elokuussa ilmestyneellä kirjallaan.
Mistä tulemme ja keitä olemme kiinnostaa aina. Virolaisen arkeologin Valter Langin kirjan luvataan kertovan jotakin käänteentekevää suomensukuisten kansojen alkuperästä.
TO klo 15:00-15.30 Esplanadi
Marke Ahonen: Oopiumia ja ajatusharjoituksia
Oopiumia ja ajatusharjoituksia kertoo antiikin ihmisten suhteesta kehoon, sairauksiin ja kärsimykseen. Marke Ahonen, on filosofian tohtori ja klassillisen filologian dosentti Helsingin yliopistossa. Tutkimustyössään hän on perehtynyt erityisesti antiikin filosofian ja lääketieteen yhteyksiin ja kertoo uudessa kirjassaan mm. miten antiikin aikana suhtauduttiin yskään, päänsärkyyn, unettomuuteen ja melankoliaan.
TO klo18:30-19:00 Esplanadi
Risto Isomäki: Vedenpaisumuksen lapset
Risto IsomäenSarasvatin hiekkaa oli ilmestyessään vuonna 2005 vavahduttava teos. Ilmastonmuutos ja sen uhkakuvat tulivat havainnollisesti esiin ja tarina jäi pitkäksi aikaa mieleen.
Isomäki sai juuri Tiedonjulkistamisen elämäntyöpalkinnon ”erittäin merkittävästä ja pitkäaikaisesta tiedonjulkistamisesta myös taiteen ilmaisukyvyn keinoin maan, meren ja ilmaston tulevaisuuden puolestapuhujana.” Hänen uusi teoksensa Vedenpaisumuksen lapset on itsenäinen jatko-osa Sarasvatin hiekalle.
TO klo 18:30-19:00 Senaatintori
Tommy Orange: Ei enää mitään
Tätä haastattelua odotan kaikista eniten koko messuilla! Sofi Oksanen haastattelee yhdysvaltalaista intiaania Tommy Orangea, jonka esikoisteos Ei enää mitään oli heti Pulitzer-ehdokkaana ja voitti American Book Awardin.
En ollut Ei enää mitään -kirjasta kuullutkaan, ennen kuin mieheni sai sen äänikirjaversion luettavakseen. Hän on ylistänyt kirjaa, on kuulemma upea ja havahduttava kuvaus tämän päivän urbaanien intiaanien elämästä.
Perjantai 23.10.2020
PE klo 12:30 – 13:00Esplanadi
Marjo T. Nurminen: Itämeren tarina
”Vanhoja karttoja tutkimalla voimme saada selville, mikä tieto, aate ja toiminta on kulloinkin ollut niin tärkeää, että se on haluttu esittää kartalla. Vanhat kartat kertovat maantiedon lisäksi etenkin merenkulun, kaupan ja sodan historiasta, ja ne peilaavat kiinnostavasti myös valtapolitiikan, tiedonvälityksen ja propagandan historiaa”, Marjo T. Nurminen kertoo.
PE klo 13:00 – 13:30Senaatintori
Antti Tuomainen: Jäniskerroin
Antti Tuomaista on The Timesissä kehuttu Euroopan hauskimmaksi kirjoittajaksi, mikä nostaa riman melko korkealle. Tuomainen vastaa Jäniskertoimessa haasteeseen ryhdikkäästi ja omalle linjalleen uskollisesti. Hänen huumorinsa on kuivankirpeää, sellaisena hykerryttävää, ja se onnistuu kuvaamaan ihmistä yleensä ja meidän aikaamme erityisesti nautittavan tarkasti. Haastattelussa on todennäköisesti odotettavissa samaa!
Anna Soudakovan esikoiskirja oli lokakuun lukupiirikirjamme. Kiitimme tätä kauniisti kirjoitettua, puhuttelevaa ja jäljen jättävää kirjaa, ja lähes kaikkien peukut nousivat ylös. Anna kertoo sukunsa tarinan, miten Stalinin vainot vaikuttavat vielä seuraaviinkin sukupolviin. Mukana keskustelussa myös esikoiskirjailija Tiina Katriina Tikkanen (Toinen silmä kiinni).
Saimme keskustella Satu Vasantolan kanssa podcastin äärellä hänen tärkeästä kirjastaan, jossa puhutaan naiseudesta ja naisen oikeudesta kehoonsa. Erityisesti mieleen jää laittomat abortit, joita päähenkilön bussikuski-isä tehtailee.
Paulan esikoinen Nopeasti piirretyt pilvet -teos sai paljon positiivista kaikua myös lukupiirissämme ja uutuudessa nimeltään Mainingin varjo erityisesti saariston naisten elämä kiinnostaa.
Paula Nivukoski. Kuva Riikka Austen 2020.
PE klo 15.30-16.00 Esplanadi
Pasi Pekkola: Kaikki isäni naiset
Pasi Pekkolan aiemmat kirjat ovat olleet lukupiirimme suosikkeja. Hänen uusimmassa Kaikki isäni naiset tartutaan arkaan aiheeseen, onko kuuluisa isä jotain muuta, mitä ympäristö, etenkin hänen lapsensa ovat tunteneet. Mieleen jää vahvasti se, minkälaiset seuraukset teoilla onkaan. Saimme Pasin myös podcastimme vieraaksi, ehkä siksi, että #lahest.
Täyttäessään seitsemän vuotta Kirsi Piha sai isältään syntymäpäivälahjaksi Hannu Mäkelän kirjan Herra Huu. Yli neljä vuosikymmentä myöhemmin Piha kutsuu Mäkelän kanssaan kirjeenvaihtoon. Mielenkiintoisten ja sanavalmiiden kirjoittajien kirjeenvaihtoa talvelta 2019 – 2020.
PE klo 17.30-18.00
David Foster Wallace: Päättymätön riemu
Tämän kirjan kääntämistä ja kustantamista suomeksi on kuvattu kulttuuriteoksi. Ehkä tämä keskustelu vakuuttaa meidät, miksi 1000-sivuinen kirja kannattaisi lukea. Tai ehkä pysymme nykyisellä kannalla. Kustantajan (Siltala) sivulta: ”Teos on rönsyilevän monimuotoinen ajankuva, filosofinen tutkielma ja kreisikomedia, joka käsittelee muun muassa riippuvuuksia, mainontaa, tennistä, elokuvateoriaa ja terrorismia.”
Juttu päivittyy vielä lauantain ja sunnuntain osalta.
Kannattaa katsoa kustantajien verkkokauppoja, sillä monilla on erinomaisia tarjouksia messujen aikana!
Mitkä ovat sinun vaikutelmasi? Mikä on ollut parasta antia tähän mennessä, mitä kannattaa ehdottomasti katsoa tallenteelta?
Sain mielenkiintoa herättävän kutsun iltapäiväteelle tai paremminkin iltapäivä(G)teelle. Uusi tislaamo, Authors’ Distillery, on perustettu ja heidän ensimmäinen tuotteensa, Readers’ Gin, olisi maisteltavissa.
Café Aallon tilaisuudessa pöydän taakse istahtaa kolme kirjailijaa ja tislaamomestari. Idean isäksi esitellään Viskiretki-tietokirjan ja seitsemän Antti Hautalehto -dekkaria kirjoittanut Christian Rönnbacka. Hänen haaveensa omasta tislaamosta alkoi jalostautua konkretiaksi keskusteluissa kirjailijakollega Tuomas Kyrön, kirjallisuusagentti ja kustantaja Lippo Luukkosen sekä tislaamomestari Ari Kauran kanssa. Matkan varrella mukaan liittyi myös kirjailija Soili Pohjalainen.
Suomen ginibuumissa mua häiritsi, kun mun nimi varastettiin yhteen toiseen tuotteeseen.
Tuomas Kyrö, Cafe Aalto, 16.11.2020
Authors’ Distilleryn perustajakirjailijat Christian Rönnbacka, Soili Pohjalainen ja Tuomas Kyrö
Tuotekehittelyssä mukana kulttuurivaikuttajia
Readers’ Ginin tuotekehittely on tehty makuraadin kanssa, jossa oli parikymmentä kirjailijaa ja kulttuurivaikuttajaa. Tislaamomestari Ari Kaura – tai Mäntsälän sensei kuten Tuomas Kyrö häntä kutsui – haki suuntaa raadin mieltymyksistä ja tuote kehittyi eri maistelukierroksilla. Lopullisessa Readers’ Ginissä maistuu katajanmarjan lisäksi minttu, korianteri ja sitrushedelmä.
Tavoitteena oli tehdä gin, joka on hyvää! Valitsimme muutaman todella hyvälaatuisen raaka-aineen, joiden annetaan loistaa ja otetaan niistä niin paljon makua kuin mahdollista.
Tislaamomestari Ari Kaura
Tislaamomestari Ari Kaura on harrastanut viskejä parikymmentä vuottaja maistellut yli 4.000 eri viskiä.
Tällä porukalla on ideoista runsauden pula. Tislaamo sijaitsee Mäntsälässä Kuttuurimäellä vanhassa sikalassa ja sinne on suunnitteilla esimerkiksi kirjailijaresidenssi ja muuta toimintaa. Haluamme tehdä asioita uudella tavalla.
Christian Rönnbacka, Café Aalto, 16.11.2020
Reader’s Gin -pullon visuaalisesta ilmeestä vastaa Mika Tuominen, joka on myös mies Mielensäpahoittajan visujen taustalla. Pullo on suunniteltu kirjahyllyyn sopivaksi.
Kirjailijoiden hauska harrastus
Musta tuli kerralla tosi monen miehen unelma eli akka, jolla on oma viinapannu!
Soili Pohjalainen, Café Aalto, 16.11.2020
Kun kuuntelee kirjailijoita, niin hyvin selväksi tulee, että gininteko on heille hauska yhteinen harrastus. Mutta tavoitteet ovat korkealla. Lähitulevaisuudessa on tulossa parikin uutta tuotetta, jotka sopivat ulkonäöltään Readers’ Ginin kanssa samaan kirjahyllyyn.
Kysyin myös mahdollisista brändilähettiläistä:
Itse en lepää, ennen kuin Jo Nesbø on mukana.
Tuomas Kyrö
Ensimmäisen erän pullot ovat signeerattuja.
Makutesti
Minä en ole mikään ginien asiantuntija, mutta toki muutama ginidrinkki on tullut maisteltua. Aikoinaan Vietnamissa asuessani australialainen lääkäri suositteli muutamaa GT:tä työpäivän päätteeksi rentoutukseen, mutta luulen, etten ole koskaan juonut yhtä GT:tä enempää missään tilaisuudessa. Brittiläinen tuttu painotti, että juoma ei ole Gin Tonic vaan Gin AND Tonic, jonka olen pyhästi muistanut.
Readers’ Gin tarjoiltiin tonicin kanssa Wirkkalan Ultima Thule -lasista. Sekoitussuhdetta en osaa tarkkaan sanoa, mutta Viinimaa.fi-sivustolla kerrotaan, että sekoitussuhteet ovat yleensä 1 osa giniä ja 3 osaa tonicia. Sivustolla painotetaan myös tonicin maun osuutta, mutta minulla ei ole tietoa, minkä merkkistä tonicia lasissani oli.
Maku on raikas ja miellyttävä. Kun haistoin giniä raakana, sen aromit tuntuivat nenässä silloinkin hienostuneilta. Kysyin Ari Kauralta, että mikä on oikeaoppinen tarjoilu Readers’ Ginille. Tiesin sen verran, että joihinkin gin-brändeihin yhdistetään limeä, toisiin kurkkua tai tyrninmarjoja. Readers’ Ginissä tulisi olla tuore mintunoksa ja ronski kierre appelsiininkuorta. Aalto Cafén versiossa minttu oli vain lehtenä ja appelsiini liian ohuina raasteina.
Mielestäni idea Readers’ Ginistä on viehättävä. Voisin kuvitella ostavani sitä lahjaksi ja miksen myös kesäkaudelle ihan kotitarpeisiin. Kuten kuvastakin näkyy, join drinkkini ihan mielelläni loppuun myös marraskuisena iltapäivänä!
Authors’ Distilleryn Readers’ Gin on saatavilla Helsingissä esimerkiksi seuraavista ravintoloista: Muru, Pastis ja Klaus K. sekä Alkon tilausvalikoimasta. Pullon koko on 50 cl ja hinta Alkossa 39,62 €.
Lue myös kirjailijoiden kirjoista kertovat blogijutut:
Kirsin Book Club avaa jälleen kirja-aiheisen JOULUKALENTERIN tiistaina 1. joulukuuta 2020.
Aiemmista vuosista tiedämme, että arvuuttelu saattaa aiheuttaa riippuvuutta ja aikaisia aamunousuja, mutta toivomme että lähdet mukaan!
Joka päivä voit voittaa uutuuskirjan
Arvomme joka päivä yhden kirjalahjan kaikkien vastanneiden kesken.
Kirjalahjat on poimittu WSOY:n, Tammen ja Bazarin tämän vuoden kirjoista. Mukana on sellaisia helmiä kuten Tommi Kinnusen Ei kertonut katuvansa,Delia OwensinSuon villi laulu, Lucinda RileynPerhosten huone, Elena FerrantenAikuisten valheellinen maailma, Max SeeckinPahan verkko ja David AttenboroughinYksi maailma, yksi planeetta.
Miten joulukalenteri toimii eli miten olet mukana arvonnassa?
Joka aamu klo 6:30 avautuu Kirsin Book Club -blogissa uusi joulukalenterin luukku, jossa on kirja-aiheinen arvoitus. Annamme vinkin tai lyhyen katkelman jostain kirjasta, ja sinun tulee tietää tai arvata, mistä kirjasta on kyse. Tänä vuonna saatamme joinain päivinä antaa valmiita vaihtoehtoja sekä bonuskysymyksiä Joulun Tietäjän -tittelistä kilvoitteleville. Katkelmat on poimittu kirjoista, jotka on esitelty Kirsin Book Club -blogissa tai jotka ovat uutuuksia tai muutoin tunnettuja.
Osallistuminen on helppoa! Vastaat vain oman arvauksesi Kirsin Book Club -blogin kommenttikenttään ja olet mukana.
Kaikki vastaukset, niin oikeat kuin sinnepäinkin olevat, ovat mukana päivittäisessä arvonnassa. Vastausaikaa on saman päivän klo 21 asti. Julkaisemme vastauskommentit myös vasta klo 21 jälkeen, jotta arvaamisen ilo säilyy kaikille tallella!
Julkaisemme oikean vastauksen ja arvonnan voittajan aina seuraavan päivän joulukalenteripostauksessa.
Huom!
Muualle, esimerkiksi Kirsin Book Clubin facebook-sivulle kirjatut vastaukset eivät ole mukana arvonnassa. Jotta voit vastata, niin joudut täyttämään nimesi/nimimerkkisi ja sähköpostisi. Sähköpostiosoite ei näy julkisesti, vaan ainoastaan meille, jotta voimme ottaa yhteyttä voiton sattuessa kohdalle!
Tilaa joulukalenteri suoraan sähköpostiisi
Parhaiten varmistat joulukalenterin seurannan tilaamalla Kirsin Book Clubin uudet jutut suoraan sähköpostiisi! Jos luet tätä koneelta, niin tilauskenttä on etusivulla oikealla ylhäällä, jos puolestaan luet mobiilista, niin scrollaa vain alaspäin, niin kenttä tulee vastaan kaikkien juttujen jälkeen.
Joulun Tietäjä
Perinteeksi on muodostunut Joulun Tietäjän valinta. Jouluaattona palkitaan bonuksena vielä Tietäjä, jolla on 24 päivän ajalta eniten oikeita vastauksia ja bonustehtäviä! Aiempina vuosina on ollut huikeita suorituksia, lue juttu!
Hei rakkaat Kirsin Book Clubin joulukalenterin seuraajat,
tänä vuonna on ollut erityisen mukavaa odottaa joulua yhdessä teidän kanssanne! Kun on tavannut elävässä elämässä niin vähän ihmisiä, on ollut riemastuttavaa lukea vastauksianne ja huomata, että monta uskollista vastaajaa on ollut taas mukana. Suurella ilolla olen tervehtinyt myös kaikkia uusia joulukalenterin seuraajia.
Aivan ihanaa on taas aloittaa joulukuu näitä kysymyksiä miettimällä <3″
Kirjojen arvuutteluun perustuva joulukalenteri alkoi lukupiirimme pienestä iloittelusta joulukuussa 2013. Seuraavana vuonna ajattelimme kokeilla joulukalenterin pyörittämistä julkisesti blogissa. Mietimme, mahtaisiko kukaan olla kiinnostunut. Iloksemme osallistujia on riittänyt. Tänä vuonna joulukalenteriluukkuja on käyty avaamassa noin 70.000 kertaa ja päivittäisiä vastaajia on ollut ennätysmäärä, joka päivä yli sata! Kaiken kaikkiaan 490 eri vastaajaa osallistui arvontoihin. Kiitos kaikille!
Ihanaa, joulukalenteri on jälleen täällä Tähän osallistumisesta ja päivän pähkinän ratkaisemisesta on muodostunut jo perinne joulun alla.”
Joulun Tietäjä on jälleen nimensä ja tittelinsä arvoinen!
Joulukalenterin tavoitteena on tuottaa iloa joulun odotukseen. Tänä vuonna uudistimme kalenteria. Olemme tarjonneet päivän pähkinän, jossa on ollut vaihtoehdot, sekä bonuskysymyksen heille, jotka ovat halunneet tavoitella Joulun Tietäjä -titteliä. Olemme pyrkineet tarjoamaan onnistumisen iloa, mutta myös riittävää haastetasoa tositietäjille.
Kiitos joulukalenterista! Tämä on tärkeä osa joulunodotuksessa, vaikka tänäkin vuonna minulla jäivät kalenterin vastaukset ja arvailut kesken kotona pyörivän tonttuparaatin vuoksi.”
On kuitenkin olemassa sellainen tietäjien joukko, jolle mitkään kysymykset eivät vaikuta olevan liian vaikeita. Me olemme yrittäneet pohtia mielenkiintoisia kysymyksiä, jotka eivät aivan ensimmäisellä googlauksella avautuisi. Mutta loistavasti ovat avautuneet niin pähkinät kuin bonuksetkin!
Vuoden 2020 JOULUN TIETÄJÄT
Vuonna 2014 Joulun Tietäjä oli Jukka, vuonna 2015 Jaana, vuonna 2016 Reijo, vuonna 2017 tietäjätroikka Reijo, Tea ja Terhi ja vuonna 2018 täydellä rivillä Terhi, Juniperus ja Mari. Viime vuonna peräti viisi Tietäjää oli täysissä pisteissä: Jaana, Peksu, Tarja, Terhi ja Suvi V.
Vuoden 2020 Joulun Tietäjäksi oli todellakin tunkua. Nyt ei riitä mitkään perinteiset palkintopallit, sillä kahdeksan osallistujaa sai kaikki pähkinät ja bonukset joka joulukalenterin päivä täysin oikein! Todellakin loistava saavutus!
Puolet Joulun Tietäjistä on saanut tittelin jo aiemminkin, puolelle tämä oli ensimmäinen kerta. Tässä he ovat:
Juniperus (JT 2018)
Laura
Liisak
Marjohanna
Paula T
Peksu (JT 2019)
Tarja (JT 2019)
Tea (JT 2017)
Sydämelliset onnittelut Joulun Tietäjille!
Kukin Tietäjä saa tietenkin roppakaupalla mainetta ja kunniaa sekä mirhamina joulukalenterin luukuissa olleista WSOY:n, Tammen ja Bazarin kirjoista yhden oman valintansa mukaan. Lähetämme Tietäjille sähköpostia tänään.
Jouluaaton kalenterin pähkinässä kuvattiin joulunviettoa Tornionjokilaaksossa Nina Wähän August-palkintoehdokkaana olleessa kirjassa Perintö.
Hyvää joulunaikaa ja kiitos kivasta joulukalenterista! Tästä olen saanut jo monia kivoja lukuvinkkejä ensivuodelle :)”
Bonuksessa haettiin Caroline Criado Perezin kirjaa Näkymättömät naiset, jossa on valtavasti esimerkkejä siitä, miten yhteiskunnat on suunniteltu pohjautuen miesdataan. Yksi esimerkki kertoi Karlskogasta, jossa päädyttiin tasa-arvoisen sukupuolidatan perusteella auraamaan bussipysäkit ja jalkakäytävät ennen ajoteitä. Perusteena oli se, että autot selviävät paremmin muutaman sentin lumisateesta kuin jalankulkijat ja lastenvaunut. Tämä ei lisännyt aurauskustannuksia, mutta vähensi liukastumisista johtuvia tapaturmia niin paljon, että päätös sai aikaan säästöjä. Vastaavaa kokeiltiin myös Tukholmassa, mutta ei niin hyvin tuloksin.
Seuraathan Kirsin Book Clubia myös joulukalentereiden välillä! Kaverillekin saa kertoa!
Jos sinulla on Kirsin Book Clubille kehitysideoita tai muuta palautetta, niin kerro kommenttikenttään tai lähetä osoitteeseen info@kirsinbookclub.com. Kirsin Book Clubia pyöritetään ihan harrastuspohjalta ja kokeilemme mielellämme kaikkea uutta, myös kaupallinen yhteistyö on tervetullutta.
Loppuun vielä kuvakaappaukset kaikista luukuista ja voittajien nimet.
Voittokirjat ja niiden postitus: WSOY, Tammi, Bazar, WSOY:n tiedotus. Kaupallinen yhteistyö.
Kirsin Book Clubin jäsenet oli jäävätty kirja-arvonnoissa.
Lopuksi iso kiitos joulukalenterista! Tämä on ollut lukutoukan joulukuun piristys. On ollut mukava pohtia vastauksia kysymyksiin, kiitos että olette niitä jaksaneet laatia.”
Kirsin Book Clubin 10-vuotishistoriikkiin tulee varmasti pääsemään lukupiiritapaamisemme torstaina maaliskuun 12. päivänä 2020. Kokoonnuimme kodissani Kumpulassa ja olimme saaneet vieraaksi kaksi kirjailijaa, tai oikeastaan vain yhden, Tomas Gadsin, jonka inkarnaatioina mukana olivat Kaisa Nummela ja Satu Roos.
Kirsin Book Club koolla, kun vielä emme osanneet aavistaa, millainen vuodesta 2020 tulisi. Kirsi kuvaa, Minna tuli vähän myöhemmin.
Korona, josta emme vielä osanneet käyttää tarkempaa nimitystä Covid-19, oli jo hiipinyt Suomeen, ja naureskellen tervehdimme kyynärpäitä yhteen kolkaten – ja kokoonnuimme kaikki tiiviisti rinnakkain kuistillemme nauttimaan kustantajan tarjoamaa iltapalaa.
Seuraavalla viikolla hallitus julisti Suomeen poikkeusolot.
Tomas Gads eli Kaisa Nummela (vas.) ja Satu Roos leikkaavat kakkua juuri ilmestyneen Luopiot-dekkarinsa kunniaksi.
Nyt viime vuoden tammi-, helmikuu ja puolet maaliskuusta tuntuvat niin kaukaisilta, toiselta maailmalta, että tähän vuosikoosteeseen on vaikea kirjoittaa mitään muistoja silloin nähdystä tai koetusta. Tässä siis koronavuoden valopilkkuja*.
*Muistatteko TV1:n viikoittaisen Valopilkku-kulttuuriohjelman, jota tehtiin 1990-luvulta 2000-luvun alkupuolelle? Ohjelman kylkiäisenä jaettiin vuosittain Valopilkku-palkinto erilaisille kulttuuriteoille.
Ensimmäinen Vuoden Valopilkkuni menee VALOlle.
Ennen koronarajoitusten alkua harmaata, pimeää ja sateista marraskuuta oli Etelä-Suomessa kestänyt yli neljä kuukautta. Maaliskuu toi auringon ja valon, ja koronakevät olikin poikkeuksellisen kaunis. Nautin valosta ja lasten ilosta, kun vietin viikoittain kaksi pitkää aamupäivää lastenlasten kanssa ulkoillen ja metsässä leikkien. Vanhempien työ oli muuttunut etätyöksi ja lasten toivottiin pysyvän poissa päiväkodista, joten päivittäinen työrauha ja ulkoilumahdollisuus oli tervetullut kaikille. Puutarhatyötkin sujuivat kauniissa kevätilmassa äänikirjoja kuunnellen.
Metsäleikeistä hauskimpia oli onttoon kantoon piiloutuminen ja sieltä kurkkiminen. Leo pysyy piilossa, Meeri jo kurkkii.
Toinen Vuoden Valopilkku RSO:n suorille kamarimusiikkikonserteille
Eläkeläisenä päiväohjelmani ei koronan takia kokenut suurta mullistusta, mutta illat muuttuivat sitä enemmän. Enää ei kalenterissa ollut aikaisemmin normaalia viikoittaista kahta tai kolmea tai useampaakin merkintää iltamenoista: konsertteja, teatteria, kirjallisia tapahtumia, kokouksia.
Vähitellen kaikki mahdolliset tapahtumat siirtyivät verkkoon. Konsertteja ja musiikkia alkoi olla niin paljon kuin vain halusi kuunnella. En juurikaan syttynyt netissä välitetyille oopperoille enkä teatteriesityksiinkään saanut netin kautta makua. Mutta kaikki RSO:n Yle Areenan suorana Musiikkitalosta esittämät konsertit seurasin. Keväällä kokoonpanot olivat vielä pieniä, loppuvuoden konserteissa jo suurempia. Jokainen konsertti oli varsinkin keväällä pieni juhlahetki, josta asetuimme TV:n ääreen nauttimaan yhtä keskittyneinä kuin Musiikkitalon katsomossa.
RSO:n 1. soolosellisti Tuomas Lehto ja fani.
Netti alkoi myös pursuta erilaisia kirjailijahaastatteluja ja -kohtaamisia. Hyvin suunniteltuja ja toteutettuja katsoin mielelläni ja keskittyen, mutta moni jäi väliin, kun tarjontaa oli liikaa. Olin iloinen, kun Helsingin Kirjamessut tuntuivat onnistuvan hyvin myös etänä, kiitos laadukkaan toteutuksen. Haastattelujen olisin toivonut jäävän verkkoon katsottavaksi pidemmäksi aikaa.
Valopilkut vuoden parhaille kotimaisille kaunokirjoille
Viime vuonna vastaavassa vuosikoosteessa en millään pystynyt pysymään etukäteen päättämässäni kolmen rajassa, kun valitsin mielestäni vuoden parhaita lukemiani romaaneja. Kotimaiseen kärkeen oli niin paljon tunkua. Vuosi 2020 on kaikkien todistuksen mukaan ollut korkeatasoinen, mutta minun oli vaikea ilman pitkää harkintaa poimia ehdotonta kärkeä.
Kävin läpi kaikki bloggaamani kirjat ja etsin, olisinko antanut jollekin suomalaiselle romaanille viisi tähteä. En ollut. Niin kitsas olin, ettei mikään kotimainen ollut saanut minulta neljää ja puolta tähteäkään. On kuitenkin yksi, joulukuussa lukemani, josta en vielä ole blogannut ja joka tulee saamaan minulta neljä ja puoli tähteä: Kristina CarlsoninEunukki. Lukuvuoroa odottavat vielä ainakin Marisha Rasi-KoskisenRec ja Finlandia-voittaja Anni KytömäenMargarita, jotka saattavat muuttaa kärjen järjestystä.
Näille neljälle kotimaiselle romaanille annan Vuoden 2020 Valopilkun:
Vuoden paras käännöskirja oli helppo valita. Se oli Alex SchulmaninPolta nämä kirjeet. Periaatteessa sen kanssa olisi voinut kilpailla toinen ruotsalaisromaani eli Sara StridsberginRakkauden antarktis, jonka luin suomennoksena vasta vuoden 2020 puolella. Olin lukenut sen ruotsiksi jo edellisenä vuonna ja valinnut vuoden 2019 parhaaksi ulkomaiseksi kirjaksi, joten nyt tiputin kirjan listani ulkopuolelle.
Tietokirjoista valitsen vielä valopilkuiksi Edellisen vuoden Finlandia-voittajan, useamman kirjoittajan Metsä meidän jälkeemme. Sain siitä paljon tietoa ja opin katsomaan metsää myös uusin silmin. Metsän tuoma nautintokin konkretisoitui koronavuoden retkillä, aikuisena kumppanina lastenlasten leikeissä ja hienon mustikka- ja puolukkavuoden hyödyntäjänä.
Toinen uutta tietoa ja elämyksiä tuonut faktakirja oli Patrik Svenssonin Ankeriaan testamentti. Kuuntelin tai aloin kuunnella, mutta lopetin alkuunsa, monta elämäkertaa. Elämäkertojen ykköseksi nousi Marjatta Sarpanevan kirja miehestään Timo Sarpanevasta. Se on kirja, joka ehdottomasti pitää myös vähintään selata kirjana hienojen valokuvien takia.
Olen monta vuotta kirjannut lukemani kirjat, ja vuonna 2020 luin tai kuuntelin 85 kirjaa, enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin, ja tästä ainakin osa johtuu poikkeusvuodesta. Eniten suhteessa nousi kuunneltujen kirjojen määrä, niitä oli 28, mutta luettujakin oli edellisiä vuosia enemmän. Koronakevään puutarhatyöt ja uudenlainen innostus kutomiseen lisäsivät kuuntelua.
Monta kirjaa jäi myös lukematta, ja niitä halusin jakaa ohikulkijoille, joita pienellä kotikadullamme oli koronakeväänä poikkeuksellisen paljon. Liikkeelle oli lähdetty.
Vuoden Valopilkku tv-sarjoille
Televisiosarjojen katseluani koronavuosi lisäsi, ja yksi yhteinen Valopilkku meneekin kaikille laadukkaille sarjoille. Hyödynsimme aviomiehen kanssa suoratoistopalvelujen tarjoaman mahdollisuuden katsoa monta osaa peräkkäin, eikä paluuta yksi osa per viikko -katseluun enää ole.
Le bureaun kaastaus on hieno. Pääroolissa koodinimellä Malotru eli Moukka on Mathieu Kassovitz
Vuoden ehdoton ykkönen oli ranskalaissarja Le bureau (Yle Areena), jota parhaimpina iltoina/öinä katsoimme neljä osaa peräkkäin. Sen aiheissa (Ranskan salaisen palvelun toiminta mm. arabimaissa ja Venäjällä) ja näkökulmissa on uutta, sen henkilöt ovat aidon oloisia ja tapahtumat, kaikessa yllätyksellisyydessäänkin uskottavia. Sarjan ensimmäisiä kausia voi vielä katsoa 9.2.2021 asti Yle Areenassa.
Le bureau poiki minulle myös uuden harrastuksen, johon koronavuonna tuntui olevan aikaa. Olen pitkään harkinnut aloittavani jonkin vieraan kielen opiskelun. Tiedättehän, tekee hyvää vanheneville aivoille. En vain ole osannut päättää, mitä kieltä haluaisin opetella. Le bureau ratkaisi valinnan, ja aloitin syksyllä ranskan alkeet. Monta kertaa olen jo ehtinyt toivoa, että vaikka joku saksankielinen sarja olisi ollut yhtä innostava. Sen verran vaikeata ranskan kielen opinnoissa on kokea edistymisen iloa.
Myös näistä, vielä katsottavina olevista sarjoista pidin:
New Yorkin hasidijuutalaisten yhteisöstä poismuuttavan nuoren naisen tarina Unorthodox (Netflix). Deborah Feldmanin omaelämänkerrallinen teos Unorthodox, johon sarja perustuu, on juuri ilmestynyt suomeksi.
Shira Haas on herkkä, haavoittuva ja vahva Unortodoxin päähenkilö Estherinä.
Shtisel (Netflix), israelilainen, myös ortodoksijuutalaisten yhteisöön sijoittuva, astetta kepeämpi perhesarja, jonka ensimmäinen kausi varsinkin on hyvä.
Shtiselin perhetarinan keskiössä ovat isä Shulem (Dov Glickman) ja hänen nuorin poikansa Akiva (Michael Antoni).
Tavallisia ihmisiä/Normal People(Yle Areena) perustuu Sally Rooneyn romaaniin, suomeksi Normaaleja ihmisiä, ja on poikkeuksellisesti vähintään yhtä hyvä kuin alkuperäinen romaani.
Kuva tv-sarjasta Tavallisia ihmisiä/Normal people.
Maaliskuun jälkeen en ole edes harkinnut ulkomaille matkustamista, vaikka haikeana olenkin muistellut pidempiä ja lyhyempiä matkoja valokuvakirjaa kootessani. Jokakesäinen matka Kuhmon kamarimusiikkifestivaaleille peruuntui, ja sen tilalle päätimme tehdä matkan Suomessa toiseen suuntaan, emme siis itään vaan länteen. ”Mennään Uuteenkaarlepyyhyn”, ehdotin aviomiehelle. ”Mitä nähtävää siellä on?” hän kysyi. ”Vesitorni”, vastasin, ja kommentiksi sain monta ilmaan heitettyä ihmettelevää kysymysmerkkiä.
Peter Sandströmin kirjoja lukeneet voivat keksiä, miksi halusin Uuteenkaarlepyyhyn. Kaupungilla on aina iso rooli hänen kirjoissaan, myös uusimmassa Rakkaus on kesy eläin -romaanissa. Vesitorni taas esiintyy Valkea kuulaassa, yhdessä mieliromaaneistani. No, vesitorni oli remontissa eikä sen kahvilaan päässyt, mutta kaupungista löytyi mm. Topeliuksen museoksi muutettu synnyinkoti. Kannatti matkailla.
Airi tähyää jo vuoteen 2021t, vaikkei tähän vesitorniin päässytkään.
Matka innosti myös pyytämään Peter Sandström haastateltavaksi Kirsin Book Clubin podcastiin, jota Kirsin kanssa olemme nauhoittaneet koronavuonna 13 jaksoa, milloin etänä, milloin lähekkäin työhuoneessani, useimmiten yhdessä, joskus myös yksin jotakin kirjailijaa haastatellen. Valopilkkuja nekin koronavuoden jatkuessa.
Podcast-keskustelu Peter Sandströmin kanssa äänitettiin poikkeuksellisesti Keskustakirjasto Oodissa.
Viimeinen ja erityinen Vuoden Valopilkku Taidelahjalle
Musiikki ja esittävä taide siirtyivät koronavuonna verkkoon, mutta oli toinenkin tapa lähestyä katsojia. Helsingin juhlaviikonlopun etkoina elokuussa muutamilla onnekkailla oli mahdollisuus saada omalle pihalleen Taidelahja. Me saimme Minna TervamäenKuolevan joutsenen -tanssin puutarhaamme. Unohtumaton taide-elämys kaikille neljälle katsojalle, kahdelle suurelle ja kahdelle pienelle.
Kiitos mukana olosta vuonna 2020, Kirsin Book Clubin seuraaja! Kaikkea hyvää vuodelle 2020!
Mitä kaikkea kummalliseen vuoteen 2020 mahtuikaan! Perinteisiä kulttuuririentoja oli vähemmän, mutta kaikkea kivaa ehti silti koronavuonna 2020 tapahtua. Tähän koosteeseen olen poiminut ne, jotka jättivät vahvimman muistijäljen. Ole hyvä, Kirsin kirsikat:
Terveiset ARoS – Aarhus Art Museumin katolta, elokuu 2020.
Storytel Awards -raatilaisuus
Jone Nikula on viimeisin ihminen, jota olen kätellyt. Jonain toisena vuonna en olisi kiinnittänyt huomiota yhteen kättelyyn, mutta tapasimme Jonen kanssa 10. maaliskuuta juuri kun Suomi oli sulkeutumassa. YLE:n toimittaja Tuomas Rimpiläinen oli saapunut Storytel Awards -tapaamiseemme hieman aiemmin ja hänen kanssaan sovimme, että emme kättele, mutta Jone ojensi niin vauhdikkaasti kättään, että vaistomaisesti tartuin siihen.
Storytel Awards -dekkariraati 10.3.: minä, Tuomas Rimpiläinen ja Jone Nikula.
Valitsimme yksimielisesti vuoden 2019 parhaaksi äänikirjadekkariksi Max SeeckinUskollisen lukijan. Sovimme tapaavamme Storytel Awards Gaalassa maaliskuun lopulla, mutta näin ei käynyt. Gaala pidettiin toukokuussa virtuaalisesti ja Jone edusti meitä pyörähtämällä studiossa.
Kirsin Book Club otti Storytel Awards -kisan tosissaan. Minä kuuntelin kaikki kuusi dekkariehdokasta, mutta muut clubilaiset hoitivat kauno-, tieto- ja lanu-sarjat. Lue koosteemme ja poimi äänikirjavinkit
Kirsikkana lukupiirit
Airi kertoi omassa vuosikatsauksessaan maaliskuun lukupiiristämme 12.3. joka pidettiin hänen kotonaan. Kuinka silloin jo pesimme kätemme, mutta emme vielä osanneet pitää turvavälejä kuten kuvakin kertoo. Kukaan meistä ei osannut kuvitellakaan, että seuraavan kerran näkisimme toisemme livenä vasta elokuussa.
Kirsin Book Club 12.3.2020 ja vieraana kirjailijaduo Tomas Gads.
Seuraavat kuukaudet pidimme lukupiirit etänä. Positiivista siinä oli, että saimme joukon helposti Teamsin äärelle, mutta keskustelu kyllä kärsi. Kun linjoilla oli joka kerta yli kymmenen puheliasta naista, niin jouduin pitämään tiukkaa puheenvuorolinjaa ja keskinäinen vuoropuhelu jäi vähemmälle. Etäkokoontumisemme ovat silti olleet tärkeitä ja mukavia tapahtumia. Kuultu myös kuulumisia ja tarkastettu, että kaikki ovat terveinä.
Kirsin Book Clubin etälukupiirissä 23.4. oli vieraana WSOY:n Anna-Riikka Carlson.
Tapasimme elokuussa pihalla ja syyskuussa jo normaalisti sisällä. Kunnes tilanne taas muuttui ja loppuvuosi meni jälleen etälukupiirien merkeissä. Kirsin Book Clubilla tuli 10 vuotta täyteen joulukuussa, mutta sovimme, että juhlistamme sitten yhdessä jonkun pikku retken merkeissä. Sen verran kova ikävä on, että päätimme pitää tammikuun kokoontumisemme metsässä. Kirjana on Finlandia-voittaja Margarita, johon keskustelu metsässä sopinee loistavasti.
Syyskuussa tapasimme jälleen sisätiloissa, kirjana Suon villi laulu.
Lukupiireissä luettiin vuonna 2020 monta kiinnostavaa kirjaa. Kirsin Book Clubin kaikki lukupiirikirjat löydät täältä.
Vedän myös Edita Publishingin yrityslukupiiriä, jonka toiminnasta keskustelin Kalle Huhtalan kanssa podcastissa. Vuoden aikana luettiin kuusi kirjaa, joista viimeinen Evie WyldinMe olemme susia oli niin hyvä, että luemme sen myös Kirsin Book Clubissa.
Tallensimme Kalle Huhtalan kanssa Edita Smart Radio -podcast-jakson lukupiirin toiminnasta. Lukupiiri on Editalla osa työhyvinvointia.
Kirjailijakohtaamiset
Nyt on helppo luetella kaikki ne kirjailijat, jotka olen vuoden aikana tavannut! Akateemisessa Kirjakaupassa sain touko-kesäkuussa haastatella heidän LIVE-kanavalleen sekä Hanna Vellingiä että Matti Lainetta. Keskustelut nauhoitettiin illalla, tyhjässä kirjakaupassa. Molemmat keskustelut löytyvät Akateemisen Kirjakaupan Facebook-sivulta. Klikkaa suoraan Hanna-keskusteluun ja Matti-keskusteluun.
HannaVellingin kanssa keskustelimme hänen Kirjosieppo- ja Kutsumaton-teoksista. Lue lisää blogijutusta.Matti Laine ilahtui Kirsin Book Clubin kirjailijasukista. Sukat on kutonut clubilainen Raila Luhtala. Matin kanssa keskustelimme Elias Vitikka -dekkareista ja Paratiisi-tv-sarjasta.
Vuoden ainoa kirjatilaisuus oli kesäkuussa. Mirva Saukkola kertoi kirjastaan Silkkiä, safiireja ja salaisuuksia tyylikkäässä tilaisuudessa Balmuirin myymälässä Pohjoisesplanadilla. Kirjassa on mainittu Balmuir ja todella monta muuta huippumerkkiä.
Mirva Saukkola sai Kirsin Book Clubin kirjanmerkin.
Syyskaudella tapasin kirjailijoita vain podcastien merkeissä, mutta ne hetket olivatkin todella antoisia! Ensimmäinen podcast-keskustelu oli Pasi Pekkolan kanssa hänen Kaikki isäni naiset -uutuudestaan. Aika paljon puhuimme myös Lahdesta, molempien synnyinkaupungista. Kuuntele podcast tästä.
Pasi Pekkola on suosikkikirjailijoitani ja sillä ei ole mitään tekemistä lahtelaisuuden kanssa.
Airin kanssa yhdessä jututimme Satu Vasantolaa hänen uudesta kirjastaan Kaikki kadonneet, jonka iso teema on naisen oikeus kehoonsa. Vakava aihe, mutta keskustelu oli hauskaa! Kuuntele podcast tästä.
Kausi huipentui Anniina Tarasovan kanssa. Anniina on tuonut Suomen jännäriskeneen uudenlaisen päähenkilön, Reija Wrenin, joka työskentelee liikemaailmassa sisäisenä tarkastajana. Lisää mielenkiintoa Reijaan tuo se, että kirjojen – Venäläiset tilikirjani ja Kuoleman kulissit – tapahtumapaikkana on Pietari. Kuuntele podcast tästä.
Aloitimme keskustelumme Anniinan kanssa Ranin-konjakilla. Anniinalla on oma YouTube-sarjansa nimeltään Anniinan iltashotit ja hän oli maininnut jatkosta ”Anniinan aamuhömpsyt” -nimikkeellä, joten testasimme ajatusta podcastissa.
Virtuaalisesti
Monet tapahtumat siirtyivät verkkoon. Ilahtuneena kävin Edinburghin festivaaleilla ja Göteborgin kirjamessuilla. Myös Helsingin Kirjamessut päätyivät viime metreillä virtuaalisiksi. Helsingissä plussaa oli keskustelujen runsaus, mutta suuri miinus oli se, että pääsylipulla sai katsella keskusteluja vain kaksi viikkoa. Jäi monta kiinnostavaa keskustelua katsomatta aikapulan vuoksi. Nyt ei tule tästä kirjamessuille kirsikkaa, vaan anna niitä kaksin verroin Dekkarifestivaalille, jonka kaikki keskustelut ovat edelleen YouTubessa katsottavissa ihan ilmaiseksi.
Erilaisia kirjakeskusteluita ja -tilaisuuksia oli verkko pullollaan. Toteutukset vaihtelivat erinomaisista puiseviksi. Positiivisina mieleen jäi WSOY:n rakkauskirjakeskustelu kesäkuussa ja jo aiemmin mainitut Anniinan iltashotit.
Ruudulla WSOY:n ”rakkauskeskustelu”, jossa mukana kirjailijat Marja Kangas ja Simona Ahrnstedt. Kustantaja oli lähettänyt tilaisuutta varten aurinkolipan.Vieressä uskollinen lukuseuralaiseni, 13-vuotias Tiffany, jolla oli rankka vuosi lonkka- ja silmäleikkauksineen.
Teatterissa
Teatterivuosi alkoi huikeasti. Jo helmikuussa olin nähnyt kolme hienoa esitystä, jotka olisivat kiilanneet kärkeen minä vuonna tahansa. Sitten tyssäsi. Vuoden aikana näin vain kuusi esitystä, kun edellisenä vuonna olin ollut 13 esityksessä.
Minulle vuoden koskettavin esitys oli KOM-teatterin Poika, joka todella vavahdutti jokaisella osa-alueella. Myös ohjelmistoissa jatkavat (ehkä, jos korona suo) Humiseva harju ja Voi Luoja! olivat loistavaa teatteria.
Syksyllä näimme Punaorvot Helsingin Kaupunginteatterissa.
Syksyllä kävin teatterissa kahdesti maskin kanssa. Molemmissa esityksissä teatterit olivat tehneet kaikkensa turvallisuuden eteen, mutta kun joku katsomossa köhi, niin minun keskittymiseni näytelmään kyllä herpaantui.
Kun teatterit aukeavat ja rokotus on pistetty, niin ilman muuta palaan katsomoon. Leffoja voi katsoa kotonakin, mutta teatteristriimaus on selkeästi laimeampi versio teatterikokemuksesta. Sitäkin kokeilin.
Kulttuurimatkat
Voiko sitä luonnehtia kulttuurimatkaksi, jos päiväseltään käy Keisarillisessa kalastusmajassa Langinkoskella? Kyllä se siltä tuntui, samoin kuin viikonloppureissu Kuopioon.
Varsinainen vuoden kulttuuriretki oli elokuinen matkamme Tanskaan, jonne tytär lähti opiskelemaan. Jyllannin koronatilanne oli silloin hyvin rauhallinen ja kiertelimme ympäriinsä Herning tukikohtanamme. Ihastuin ikihyviksi etenkin tanskalaiseen designiin, mitä tuntui olevan kaikkialla. Kävimme useassa modernin taiteen museossa, vaikka Elissa ja Alvar Aallon suunnittelemaan Kunsten-taidemuseoon Aalborgissa tutustuimme vain ulkopuolelta.
Tanskanmaassa oli paljon hienoa. Kuvia Skagenista, Aalborgista ja Herningistä. Kävimme myös ekaa kertaa koronatestissä, jota edellytettiin tyttären yliopistoa varten.Testi otettiin nielusta, mikä ei ollut ollenkaan niin karmeaa kuin nenän kautta.
Halusin lukea myös tanskalaista kirjallisuutta, jota löytyy suomeksi aika vähän. Kolme tuoretta kirjaa olivat kyllä kaikki tutustumisen arvoisia. Laitoin Agathen kuvan Instagramiin ja täggäsin kirjailija Anne Cathrine Bomannin kuvaan. Hän kiitti ja keskustelimme parin viestin verran. Kysyin häneltä suositusta tanskalaisesta kirjasta ja se tuli heti: Naja Marie AidtinCarlin kirja. Se olikin vuoden vaikuttavimpia teoksia. Toisaalta karmea, sillä se kertoo kirjailijan parikymppisen lapsen kuolemasta, mutta toisaalta paras lukemani kirja surusta.
Tanskalaista, suomennettua kaunokirjallisuutta. Tanskan sisällisodan on kirjoittanut Kaspar Colling Nielsen.
Kirjat
Jos seuraat tätä blogia, tiedät mitä kirjoja olen vuoden aikana lukenut ja kuunnellut. Korona ei ole lisännyt määrää kovinkaan paljoa, sillä jo useamman vuoden olen lukenut/kuunnellut reilut 50 kirjaa ja nyt kirjoja oli yhteensä 62.
Vuoden parasta kirjaa on mahdotonta valita, joten nostan muutaman kombon
1 Tommi KinnusenEi kertonut katuvansa on hieno kaunokirja, joka toi Lapin sodan jälkeisessä tilanteessa viiden naisen valinnat eläviksi. Minua jäi askarruttamaan, mitä niille muille naisille tapahtui, niille, jotka olivat lähteneet saksalaisten mukaan, mutta eivät lähteneet vaeltamaan Lapin lävitse takaisin kotiin.
Lisää tietoa sain kahdesta tietokirjasta. Anu HeiskasenSalateitse Saksaan oli täydellinen täsmäisku Ei enää kertonut katuvansa jatkoksi. Pertti RönkönAselevon maksumiehet liikkuu samassa ajassa, mutta kertoo merimiehistä. Siihen en olisi tarttunut, ellei se olisi ensimmäinen äänikirja, jonka mieheni Martti Ranin luki. Kirja sopi kuitenkin hyvin kolmikkoon.
2 Editan lukupiiriin toivottiin klassikkoa ja valinta osui Boris PasternakinTohtori Živagoon. Kirja oli melkoinen järkäle ja monasti niin epälooginen, että oli hyvä, että olin lukenut Viv Groskopin ohjeet venäläisiin klassikoihin. Klassikko muuttui kertaheitolla kiinnostavammaksi, kun luin Lara PrescottinTätä ei koskaan tapahtunut, jossa fiktio sekoitettiin faktoihin siitä, miten CIA levitti Tohtori Živagoa Neuvostoliittoon. Tähän kirsikaksi päälle ihan paras tv-sarja vuosiin eli Le Bureau, jossa vakoilutarinat päivitetään tähän aikaan.
Klassikko johdatti kiehtovaan ja vaaralliseen vakoilumaailmaan.
3 Poimin vuoden vaikuttaviin vielä neljä kirjaa, jotka kertovat talviurheilijoista. Mielenkiintoista ovat erot ja samankaltaisuudet huippujen kesken. Valtavasti työtä tavoitteiden eteen, mutta mitä muuta elämään mahtuu, mahtuuko mitään. Ylivoimaiset miehet omassa lajissaan omana aikanaan, Matti Nykänen ja Petter Northug, molemmat harjoittelivat tolkuttomia määriä, mutta uran jälkeen viina ja vankila odottivat. Mona-Liisa Nousiainen oli huippulahjakkuus ja pääsi huipun tuntumaan, mutta teki elämässään paljon muutakin. Hyvin avartavia kirjoja penkkiurheilijalle!
Nämä kirjat pistivät pohtimaan, mitä huippu-urheilu edellyttää.
2021
Nyt ei kukaan taida uskaltaa ennustaa, mitä uusi vuosi tuo tullessaan. Monta yllätystä tapahtui myös vuonna 2020, joista yksi oli päätyminen Pirkka-lehden joulukuun numeroon. Kirjoitin maaliskuussa someen kiittävän tarinan Hollolassa olevasta K-Market Soramäen kauppiaasta, joka auttoi äitini ruokatoimituksissa, kun Uusimaa oli eristettynä. Tarina levisi laajalle ja se oli huomattu myös K-ryhmässä. Sieltä otettiin yhteyttä ja kysyttiin, voisimmeko olla mukana jutussa, jossa esitellään hurjan vuoden hyviä tekoja. Tottakai.
Ollaan me kaikki mukana hyvissä teoissa, oli vuosi 2021 minkälainen vuosi tahansa! Onnellista uutta vuotta 2021!
Minun kulttuurivuoteni koostuu useista kirjoista, leffoista, ja hiukan teatteristakin. Kirjojen merkitys korostui, kun muita kulttuurielämyksiä oli koronavuonna vähemmän tarjolla.
Koronavuonnakin oli monta syytä hymyillä.
Kirjat
Olen lukenut tänä vuonna 42 kirjaa. Vahvimman muistijäljen jätti Tommi KinnusenEi kertonut katuvansa. Se puhutteli väkevästi ja oli todenmukainen. Kinnunen on tehnyt perusteellista taustatyötä. Aina en heti muista kirjan tai kirjailijan nimen perusteella, mistä kirja on kertonut, mutta tämän vaikuttavan tarinan tulen aina muistamaan.
Lucinda Rileyn tänä vuonna suomeksi ilmestyneet Kuun sisarja Auringon sisar vievät mukanaan, koukuttivat ja herättivät uteliaisuuden, ja luinkin ne huikeasta sivumäärästä huolimatta hyvin lyhyessä ajassa. Sarjan neljä aikaisemmin ilmestynyttä kirjaa olen lukenut aiemmin ja innokkaana odotan seitsemättä kirjaa.
Englantilaisen Rachel CuskinÄäriviivat-teos on vaikuttava ja erilainen, koska kirjan päähenkilöstä ei paljasteta juuri mitään. Kertojana on Faye, joka kohtaa matkallaan hyvin erilaisia ihmisiä ja kirjassa kuuluukin juuri heidän äänensä ja tarinansa.
Vexi Salmen muistoksi kaivoin kirjahyllystäni kolme satukirjaa, jotka hän on kirjoittanut 80-luvulla. Niiden pohdiskeleva syvällinen elämänfilosofia puhuttelee yhä, ja kuten monet satukirjat nämäkin ovat kauniita taidekirjoja hienon kuvituksen ansiosta.
Viimeisimpänä olen lukenut Nobelin kirjallisuuspalkinnon saaneen Olga Tokarczukin Aja aurasi vainajain luitten yli. Kirjailijalla on ilmiömäinen kyky kirjoittaa, vieläpä niin että hän saa lukijan kokemaan ja näkemään tapahtumat ikään kuin tämä olisi itsekin läsnä. Kirjailija rakentaa jokaisesta pienestä arkisesta tapahtumasta suuren ja merkittävän huomioimalla kaikki vähäisetkin yksityiskohdat.
Lukupiirikirjat
Yhdessä luetuista kirjoista koin parhaiksi Tommy Orangen kirjan Ei enää mitään, jossa kuuluu vahvasti intiaanien ääni sekä Trevor Noahin omaelämäkerrallisen romaanin Laiton lapsi, joka kertoo Etelä-Afrikan apartheid-politiikasta. Avartavia ja mielenkiintoisia kirjoja.
Elämäkertoja
Oli suuri elämys lukea kaksi hienoa taiteilijaelämäkertaa Björn Weckström – myyttien muotoilija ja yhdessä lukemamme Timo Sarpaneva, taide ja elämä.
Professori Weckströmin saatoin välillä tavata työskennellessäni Kalevala Korussa. Tämän hienon, kansainvälisesti arvostetun taiteilijan vaikuttavia veistoksia sain ihailla ensimmäisen kerran vuonna 1986 Retretin kesänäyttelyssä ja myöhemmin tutustuin perusteellisemmin hänen tuotantoonsa ja etenkin koruihin työskennellessäni Kalevala Korun markkinoinnissa. Elämäkerta syvensi tietoani hänen monipuolisuudestaan ja kansainvälisistä näyttelyistä ja yhteyksistä.
Lukulistalla 2021
Vuoden 2021 lukulistalla odottavat ensimmäisinä Jenny ErpenbeckinPäivien loppu ja Anni KytömäenMargarita sekä yhden suosikkikirjailijani Cecilia SamartininKolibri.
Olin kuuntelemassa, kun Kirsi Ranin haastatteli Ceciliaa. Kuvassa vasemmalta Piia Fredrikson, Minna Väisälä, minä Pirjo Helenius-Viitamäki, Cecilia Samartin, Cecilian agentti Moses, Kirsi Ranin, Marja Castrén ja Airi Vilhunen.
Teatteri
Teatteriin en valitettavasti päässyt monta kertaa. Yhden elämyksen sain kuitenkin kokea syksyllä, kun Tampereen teatterissa esitettiin Valehtelijan peruukki. Se oli hieno kokemus etenkin upeiden ja luontevien näyttelijöiden (Marja Packalen ja Pirkko Saisio) ansiosta.
Ypäjän Musiikkiteatterin Paavo 1,5 -näyttelijät Joona Rosenberg, Sampo Lepistö ja Harri Välimaa. Kuva Pirre Bono.
Kesällä olin auttamassa Ypäjän Musiikkiteatterin väliaikapalveluissa. Tänä kesänä varsinainen musiikkinäytelmä Vuonna -85 jouduttiin perumaan, mutta teatterin näyttämölle tuotiin jo edellisvuonna ensi-iltansa saanut hauska ja mukaansatempaava Paavo 1,5 -farssi, joka esitettiin kolmen innostuneen harrastajanäyttelijän voimin. Se kantoi mainiosti alusta loppuun ja roolit istuivat näyttelijöille täydellisesti ja mikä tärkeintä, yleisöllä oli hauskaa. Koska ollaan musiikkiteatterissa, näytelmän taustamusiikista vastasi teatterin pitkäaikainen kapellimestari Kari Mäkiranta ja ohjauksesta Markus Töhönen. Tosin koronan pelossa moni katsoja jäi valitettavasti mieluummin kotiin.
Pirre Bono Hyacinthinä Forssan teatterissa.Kuva Tiina Rämö.
Harrastajapohjaisissa teattereissa ohjaajalla on erityisen vahva rooli. Forssan teatterissa kävin katsomassa viihdyttävän Pokka pitää -esityksen kaksi kertaa, koska sisareni tytär Pirre Bono esitti Hyacinthia. Näyttelijät suoriutuivat hyvin ja karikatyyriset roolit oli otettu hienosti haltuun. Joistakin ohjaajan ratkaisuista en pitänyt, enkä myöskään käsikirjoituksesta kaikilta osin.
Elokuvat
Elokuvassa ehdin käydä alkuvuodesta kerran viikossa, mutta sitten teatterit suljettiin. Näkemistäni elokuvista pidän vuoden parhaana Tovea, jonka näin Forssassa Elävien kuvien teatterissa. Odotuksia minulla oli ennakkoon, koska luimme lukupiirissä Tove Janssonin elämäkerran ja olen nähnyt teoksia eri näyttelyissä. Alma Pöysti loisti Toven roolissa ja hänen luonnollisen ja läsnä olevan näyttelijätyönsä ansiosta elokuva säilytti kiinnostuksen loppuun asti. Toisaalta elokuvassa kuvattiin melko lyhyttä kautta Toven elämästä. Melkeinpä odottaisin elokuvalle jatko-osaa.
Pikku naisia -elokuvasta
Pikku naisia ja Emma uudelleenfilmattuina versioina onnistuivat ja olivat laadukkaita. Värimaailma, asusteet, maisemat, sisustukset ja kaikki visuaalisuus, joista nautin suunnattomasti, oli hiottu huippuunsa pienintä yksityiskohtaa myöten.
Jäähyväiset oli lämminhenkinen elokuva nuoresta kiinalaisnaisesta, joka matkustaa Kiinaan kuultuaan, että mummu on kuolemansairas. Pidin kovasti tästäkin perhekeskeisestä ja koskettavasta elokuvasta.
Parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar-palkinnon saanutta, taitavasti ohjattua elokuvaa Parasite pidin ahdistavana, koska koko ajan ilmassa oli tunne että seuraavaksi tapahtuu jotain pahaa. Toisaalta se oli myös yksi vuoden elämyksistä, sillä se jäi askarruttamaan pitkäksi aikaa.
Kino Engelissä näin marraskuussa vahvan, erittäin visuaalisen elämäkertadokumentin Hilma af Klint – ilmeisen tuolla puolen. Hilma af Klint (1862-19449 oli ruotsalainen taiteilija, mystikko, edelläkävijä, joka maalasi abstrakteja töitä. Ihastelin valkokankaalla vaihtuvia taideteoksia, joista osan olen nähnyt osan livenä Tallinnan Kumu-museon näyttelyssä. Klint ei saanut omana aikanaan arvostusta ilmeisesti sukupuolensa takia, ja monet sen ajan naistaiteilijat kokivat samanlaista syrjintää. Toisaalta Klint esitteli töitään huomattavan vähän, ja hänen testamenttinsa mukaan työt sai tuoda näytteille vasta 20 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.
Hilma af Klint – A Pioneer of Abstraction
Tältä vuodelta odotan uppoutumista hyviä kirjojen maailmaan. Toivoisin myös pääseväni teattereihin, museoihin ja melkeinpä innokkaimmin elokuvien ystävänä odotan hyviä juonia ja visuaalisuutta, josta suorastaan voisin lumoutua.
Haloo kirjabloggaajat, kirjavloggaajat ja kirjagrammaajat!
Lue ohjeistus alta ja tule äänestämään Blogistanian parhaita kirjoja vuonna 2020. Kyseessä on 10. kerta ja nyt on ajan hengen mukaisesti mukana bloggareiden lisäksi myös kirjavloggaajat ja kirjagrammaajat – tervetuloa!
Äänestysohjeet
Kirjabloggaajat, kirjavloggaajat ja kirjagrammaajat (myöhemmin osallistujat) äänestävät vuoden 2020 parhaista kirjoista neljässä eri kategoriassa. Kategoriat ovat:
Blogistanian Finlandia
Blogistanian Globalia
Blogistanian Kuopus
Blogistanian Tieto
Äänestykseen osallistuvat julkaisevat antamansa äänet käyttämällään alustalla lauantaina 13.2.2021 klo 10.00, tarkemmat äänestysohjeet löytyvät kategoriakuvauksista. Tulokset julkaistaan ääntenlaskijablogeissa sunnuntaina 14.2.2021 klo 10.00.
Blogistanian Finlandia 2020
Blogistanian Finlandia 2020 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia kotimaisia kirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia. Blogistanian Finlandia -äänestys järjestetään kymmenettä kertaa. Finlandian ääntenlaskusta on vastuussa Kirsin Book Club -blogi eli tervetuloa takaisin tänne äänestämään.
Blogistanian Globalia 2020 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia käännöskirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua, suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä, alun perin ulkomailla ilmestynyttä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Blogistanian Globalia -äänestys järjestetään kymmenettä kertaa. Globalian äänenlaskusta on vastuussa Kirjamies-blogi.
Aiemmin palkitut:
2019 – Margaret Atwood: Testamentit (Otava, suom. Hilkka Pekkanen)
2011 – Sarah Waters: Vieras kartanossa (Tammi, suom. Helene Bützow)
Blogistanian Kuopus 2020
Blogistanian Kuopus 2020 -palkinto nostaa esille bloggaajien arvostamia lasten- ja nuortenkirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä sekä näille kielille käännettyä lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Ehdolle voi asettaa kustantajien lasten-, nuorten- ja YA- eli young adult -kirjoiksi määrittelemiä teoksia: romaaneja, novellikokoelmia, runokokoelmia ja sarjakuvia. Myös lasten tietokirjoista äänestetään tässä kategoriassa. Blogistanian Kuopus -äänestys järjestetään yhdeksättä kertaa. Kuopuksen äänenlaskusta on vastuussa Yöpöydän kirjat -blogi.
Aiemmin palkitut:
2019 – Marisha Rasi-Koskinen: Auringon pimeä puoli (WSOY)
2018 – Magdalena Hai: Kolmas sisar (Otava) ja Maria Turtschaninoff: Maresin voima (Tammi, suom. Marja Kyrö)
2017 – Angie Thomas:Viha jonka kylvät (Otava, suom. Kaijamari Sivill)
2016 – Siri Kolu: Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava)
2013 – Aino ja Ville Tietäväinen: Vain pahaa unta (WSOY)
2012 – Annukka Salama: Käärmeenlumooja (WSOY)
Blogistanian Tieto 2020
Blogistanian Tieto 2020 -palkinto nostaa esille kirjabloggaajien arvostamia tietokirjoja. Äänestys koskee kotimaisia vuonna 2020 julkaistuja tietokirjoja sekä vuonna 2020 suomeksi, ruotsiksi tai saameksi käännettyä tietokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa tietokirjallisuuden lisäksi myös esseekirjallisuutta, elämäkertoja, asiaproosaa, pamfletteja ja erilaisia oppaita. Lasten- ja nuortentietokirjoista äänestetään Blogistanian Kuopus -kategoriassa. Blogistanian Tieto -äänestys järjestetään kahdeksatta kertaa. Tiedon ääntenlaskusta on vastuussa Todella vaiheessa -blogi.
Aiemmin palkitut:
2019 – Matilda Gustavsson: Yhdeksästoista jäsen (Otava, suom. Elina Lustig)
2013 – Tuula Karjalainen: Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta (Tammi)
TÄRKEÄÄ: Äänestysohjeet
Äänestyksen edellytys on, että osallistuja on lukenut äänestämänsä teokset ja kirjoittanut niistä arvion blogissaan, Instagram-tilillään tai kuvannut niistä videon kanavallaan. Osallistuja voi äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.
Mikäli osallistuja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos osallistuja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.
Osallistuja julkaisee blogissaan, Instagram-tilillään tai kanavallaan 13.2.2021 klo 10.00 Suomen aikaa (GMT +2) postauksen, jossa on listattu äänestetyt kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Blogeissa ja videoalustoilla osallistuvien on linkattava pisteitä saavat kirjat niistä aiemmin julkaistuihin postauksiin. Instagramissa osallistujat tägäävät äänestyksessä mukana olevien kirjojen ennen äänestyspäivää julkaistut arvostelupostaukset aihetunnisteella #blogistanianäänestys2020. Samaan äänestysjulkaisuun voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai kunkin kategorian pisteistä voi julkaista erilliset juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 13.2.2021 klo 10.00.
Osallistujat linkittävät pisteet sisältävät postaukset tai -videot kunkin äänestettävän kategorian ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Keräyspostaukset julkaistaan jo viikkoa ennen itse äänestystä (6.2.2021). Halutessaan osallistuja voi ajastaa juttunsa julkaisun. Etukäteen ajastetusta äänestyspostauksesta tai -videosta voi ilmoittaa ääntenlaskijablogin keräyspostauksen kommenttikentässä etukäteen. Ajastaminen riippuu käytetyn julkaisualustan asetuksista. Jos käyttämäsi alusta ei mahdollista ajastetun postauksen linkin kopioimista ja jakamista, voit ilmoittautua mukaan linkkaamalla blogisi tai vlogisi pääsivun tai Instagram-profiilisi. Myöhästyneitä pisteitä ei huomioida eikä pisteitä saa julkaista etukäteen.
Äänestyksen voittaja
Äänestyksen voittaja on teos, joka saa eniten pisteitä. Mikäli kaksi tai useampi kirja on kärjessä samoilla pisteillä, ratkaistaan voittaja vertaamalla kirjojen saamia sijoituksia. Tasatilanteessa voittaa siis kirja, jolla on eniten kolmen pisteen sijoituksia. Tarvittaessa verrataan myös kahden pisteen sijoituksia. Jos voittaja ei tälläkään keinolla ratkea, palkinto jaetaan saman pistemäärän saaneiden kesken.
Järjestelyt
Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.
Palkinnon järjestely- ja tiedotustoiminnasta tai ensi vuoden ääntenlaskuvastuusta kiinnostuneet voivat ilmaista osallistumishalukkuutensa lähettämällä viestin Facebookin Kotimaiset kirjablogit -ryhmän postilaatikkoon. Ääntenlaskijoiden tulee nykymuotoisten järjestelyjen vuoksi olla bloggaajia, mutta tiedottamiseen ja muuhun toimintaan otetaan mielellään mukaan kaikki halukkaat käytetystä alustasta riippumatta.
Vuoden 2021 runebergintorttutesti sai alkusysäyksen kirjailija Tommi Kinnusen twiitistä, jonka hän julkaisi 10.1.2021. Hän peräänkuulutti valtiollista neliportaista asteikkoa torttujen kosteudelle.
Ruokavirasto ei vastauksessaan vielä luvannut ryhtyä toimeen, joten Kirsin Book Club päätti hyödyntää Tommin asteikkoa omassa testissään. Otimme ohjenuoraksi myös Tommin määrittelemät huipputortun ominaisuudet:
MÄRKÄ, KARVAS JA RAKEINEN!
Maistelimme torttuja jälleen usean naisen voimin. Joku joutui jopa tinkimään tammikuun perinteisestä herkkulakostaan ihan vaan Kirsin Book Clubin toimintaa tukeakseen. Mietimme, olisiko pitänyt myös punnita itsensä ennen runebergintorttukautta ja sitten Runebergin päivänä 5. helmikuuta. Yksi torttu sisältää nimittäin keskimäärin noin 400 kilokaloria.
Kaiken kaikkiaan maistelimme 16 torttua tykönämme, oman makumme mukaisesti arvottaen. Monia torttuja maisteltiin useammassa kodissa. Arvioimme kosteutta Kinnus-asteikolla ja yleisvaikutelman tähdillä, joita saattoi saada maksimissaan viisi. Jutun lopussa on julistuksemme tämän vuoden parhaasta tortuista, mikä on tietenkin makuasia!
Muistettakoon, että alkuperäisiä runebergintorttuja nautittiin aamupalaksi ja päällä saattoi olla vaikkapa omenahilloa, mitä nyt Fredrikan kaapissa sattui olemaan. Me vaadimme nyt hyvää kosteutta, mutta Fredrikan leipomat tortut olivat perinnetiedon mukaan kuivia, sillä kyytipoikana napattiin punssia tai snapsi! Voi olla, että mekin olisimme olleet armollisempia joillekin tortuille, jos olisimme maistelussamme ottaneet ensin snapsin.
Maistelutestissämme mukana olleet leipomot aakkosjärjestyksessä:
Bakery Manteli, Tripla, Helsinki
Ekbergin kahvila, Helsinki
Elosen leipomo, Lahti
Fazerin kahvila, Helsinki
Fazerin leipomo, Latvia
Kanniston leipomo, Helsinki
Konditoria Hopia, Helsinki
Laitilan Leipomo, Laitila
Leivon Leipomo, Tampere
Lidl Deluxe
Marian Konditoria, Espoo
Mytäjäisten leipomo, Lahti
Nurmileipä, Helsinki
Rostenin leipomo, Turku
Salosen leipomo, Turku
Väyrysen leipomo, Helsinki
Bakery Manteli, Tripla
Bakery Manteli, arvioijana Minna
Minna: Pasilan Triplassa sijaitsevan Bakery Mantelin runebergintortusta en mantelia löydä, siitä huolimatta Mantelin torttu on ”ihan ookoo”. Se jättää kuitenkin niin monessa suhteessa toivomisen varaa, että hinta 3,30 e/kpl olisi markettiostoksesta ryöstö. Kahvila on kuitenkin symppis ja kustannusrakenne erilainen kuin markettibulkissa, joten matkustavaisia kehotan maistamaan itse! Makuja on erilaisia, eikä Mantelin torttu ihan huono ollut, kisa on vaan aika kova.
Rating: 2.5 out of 5.
Ekbergin kahvila, Helsinki
Ekbergin mini-Fredrikat oli loppu, joten Airi, Minna ja Kirsi maistelivat isoja Fredrikoita.
Kirsi suuntasi Ekbergin kahvilaan Bulevardille tarkoituksenaan ostaa minikokoisia Fredrika-torttuja, jotka ovat olleet aiempien vuosien suosikkeja. Torttuja ei kuitenkaan puolenpäivään aikaan ollut, vaan kehotettiin tulemaan seuraavana päivänä uudelleen.
Meillä oli kuitenkin samana päivänä podcastin nauhoitukset, joten mukaan lähti normaalikokoiset Fredrikat (3,90 € / kpl). Kolmen naisen raatimme oli hieman pettynyt. Odotukset olivat todella korkealla, mutta tällä kertaa Ekbergin tortut olivat kuivia eli Kinnus-asteikolla korkeintaan 2,5. Muutoin maku oli ihan ookoo, mutta kuivuus pudotti Ekbergin kärkisijoilta.
Rating: 2.5 out of 5.
Elosen leipomo, Jämsä
Elosen tortussa oli runsaasti sokerikuorrutusta.
Kirsi: Kun oli tarponut iltalenkin tuiskussa ja pakkasessa, niin kuuman kaakaon seurana Elosen leipomon torttu maistui hyvältä. Kosteus oli melko kohdallaan, Kinnus-asteikolla arvioituna 2,5. Sokerikuorrutusta oli runsaasti, ja nyt sanoisin, että liian runsaasti. Toisaalta sitä tarvittiin antamaan melko laimean makuiselle torttuosuudelle edes hieman ytyä. Vadelmahillo on kuivahtanut. Voisi sanoa, että tämä torttu oli päältä kaunis, mutta muutoin ihan keskiverto.
Myös Eija maisteli Elosen tortun. Hän piti torttua hyvin kuivana. Kardemumma maistui, mutta arrakkipunssin makua hän ei maistanut. Hinta 3.95 €/ 2 kpl.
Rating: 2 out of 5.
Fazerin kahvila
Kluuvikadun Fazerilta ostettu torttu avasi runebergintorttukauden.
Minna ja Kirsi söivät tahoillaan Fazerin kahvilasta ostetun runebergintortun. Emme kumpikaan älynneet kysyä, onko kyseessä sama kuin market-pakkauksessa myytävä torttu, mutta maistamalla olemme vakuuttuneita, että ei ole. Hinta kahvilassa oli 4,40 € / kpl.
Minnaa hämmästytti liian voimakas appelsiininkuoren maku ja Kirsi kuvitteli löytäneensä tortusta sukaattia, joka ei istunut suutuntumaan. Pohdimmekin, voiko Latviassa valmistettu Fazerin market-torttu olla kahvilan gourmet-versiota parempi?
Lisäys: Kirsi soitti Fazerille, josta vahvistettiin, että kahviloissa myytävät tortut leivotaan Sörnäisissä ja sisältävät appelsiininkuorta.
Rating: 3 out of 5.
Fazerin leipomo, Latvia
Sekä Varpu että Eija maistelivat Fazerin kaupassa myytäviä torttuja.
Varpu: Fazer Runebergintorttu, 4,99 € / 2 kpl. Hankittiin Ison Omenan K-Marketista. Kinnus-asteikko 3 -.
Nämä syötiin kahdessa erässä, ensimmäinen parasta ennen päivänä ja toinen sitä seuraavana päivänä. Suutuntuma oli oikea, kun mantelirouhetta oli koko tortussa. Fazerin tortussa on myös rommia, eikä vain esim. arrakkiaromia, kuten Rostenin tortussa. Kosteus oli sopiva vielä parasta ennen päivän jälkeenkin. Tämä oli reilusti kalliimpi, mutta kannatti. Erinomainen.
Myös Eija testasi Fazerin tortun ja löysi siitä amareton makua. Hänelle oli osunut hieman kuivempi torttu, Kinnus-steikolla vain 2, mutta piti silti Fazerin torttu parhaana niistä neljästä, joita hän maistoi.
Rating: 3 out of 5.
Kanniston leipomo, Helsinki
Kanniston leipomo, arvioijana Minna
Minna: Vuonna 1914 perustettu Kanniston Leipomo palvelee helsinkiläisiä seitsemällä myymälällään. Töölössä myyjä heläytti iloisesti heidän torttunsa voittavan, kun kerroin että teemme vertailevaa runebergintorttututkimusta. Hymyilin kohteliaasti enkä luvannut varmaa sijoitusta kovassa kisassa.
Poika oli oikeassa! Kanniston torttu on maultaan tasapainoinen ja sopivan kosteanakin rakenteensa säilyttävä herkkupala. Hinta 3,20/kpl on korkeahko, mutta tuotteen erinomaiseen laatuun ja erikoisliikkeen taattuun tuoreuteen suhteutettuna hyvinkin kohtuullinen. Kanniston torttu on ehdottomasti yksi vuoden parhaista!
Mahtaako Kanniston maukkaan tortun salaisuus piillä siinä, että se on leivottu voilla!
Myös Kirsi ja kotijoukot ovat samaa mieltä Minnan kanssa, Kanniston tortut ovat erinomaisia. Kinnus-asteikolla 3, mausteinen, hyvä hillo ja sopivan kiinteä rakenne. Kanniston torttuja käytiin testin aikana ostamassa myös uudelleen ja kotiraati oli edelleen samaa mieltä, tässä tämän vuoden voittaja!
Rating: 4.5 out of 5.
Konditoria Hopia, Helsinki
Perinteikäs Hopia petti odotukset.
Minna: Helsingin Pohjoisella Hesperiankadulla vuodesta 1949 toimineen Konditoria Hopian runebergintorttu lupasi ulkonäöllään enemmän kuin pystyi lunastamaan. Sokerikuorrutusta oli sopivasti, manteliakin löytyi, ja hilloa oli riittänyt myös sydämeksi tortun sisään. Mutta mihin olivat unohtuneet mausteet? Rakenteeltaan oikein hyvä leivonnainen maistui ihan tavalliselta sokerikakulta, eikä sitten muulta. Fredrika-parka kääntyisi haudassaan, jos tästä kuulisi! Hinta 3,30 e on hyvää kahvilatasoa.
Rating: 1 out of 5.
Laitilan Leipä, Laitila
Laitilan Leipä sijaitsee Laitilassa.
Eija maisteli vaihtoehtoistortun: Laitilan Leivän vegaanisen ja laktoosittoman tortun. Plussana se, että torttu on käsin leivottu Laitilassa ja pakkauskääre oli poikkeava. Mutta nämäkään seikat eivät pelastaneet sitä, että torttu oli kuivahko ja mauton. Makeus hillosta ja sokerikuorrutteesta. Ainoa torttu, joka Kinnus-asteikolla jäi ykköseen.
Rating: 2 out of 5.
Leivon Leipomo, Tampere
Leivon leipomo, Tampere, arvioijana Minna
Minna: Oikean leipurin Suomessa leipomaksi mainitsee perinteikäs tamperelainen Leivon leipomo runebergintorttuaan. Tortun ulkonäkö ei perinteitä kunnioita, päätän kuitenkin antaa uudelle tuttavuudelle mahdollisuuden. Jos olisin huomannut vyötteen maininnan ”Ei sisällä mantelia”, olisin ehkä valinnut toisin.
Leivon leipomon torttu on ihan kiva makea pala kahvin seuraksi. Makumaailma, jota hallitsee hillitty kardemumma, on niin kaukana perinteisestä runebergintortusta, etten toista kertaa tätä tuotetta ostoskoriini poimi.
Hinta K-Supermarketissa 3,99/2 kpl lienee keskitasoa. Hinta-laatusuhde jää heikon puolelle.
Tässä tortussa on vadelmahillosydän, joka ulottuu syvälle kakkuosaan. Pohjalla on kokonaisia mantelinmurusia, mutta muuten suutuntuma on pehmeää mössöä. Minulle liian makea ja mitään jälkeä ei ollut traditionaalisen ohjeen pikkuleipä/piparkakun murusista tai rommista sen kummemmin maussa kuin tuntumassakaan. Ei jatkoon.
Rating: 1.5 out of 5.
Marian Konditoria, Espoo
Marian Konditorian tortun seurana erinomaista vihreää teetä.
Minna: Marian Konditoria Sellon kirjaston vieressä Espoossa osui sattumalta reitilleni, ja se osoittautui mainioksi paikaksi odotella junioria treeneistä. Maria ei aivan onnistunut vastaamaan odotuksiini, jotka perustuivat vuosien takaiseen torttutäysosumaan. Torttu oli kuitenkin taitavasti ja tasapainoisesti, mantelia säästämättä maustettu sekä kunnolla kostutettu (Kinnus-asteikolla 3). Ulkopinnan karkeus ja sokerikuorrutteen tarpeettoman suuri määrä (samaa havaittu muissakin tämänvuotisissa tortuissa) himmensivät kokonaisvaikutelmaa. Marian runebergintorttu on joka tapauksessa perinteisellä tavalla hyvä lisä kausituotteen tarjontaan. Hinnassa 3,70 e on pieni tunnelmalisä, tässä erinomaisen palvelun kahvilassa se kannattaa maksaa.
Rating: 3 out of 5.
Mytäjäisten leipomo, Lahti
Mytäjäisten leipomon runebergintortut Lahden torilla
Kirsi: Runebergintorttutesti oli edennyt vaiheeseen, jossa jokainen uusi torttu kiinnosti. Lahden torilta löytyi paikallisen Mytäjäisten leipomon teltta, jossa oli myynnissä myös runebergintorttuja kahden tortun pakkauksissa. Iloinen myyjä kertoi, että heidän torttujaan myydään lähialueen kaupoissa. Tortut olivat ostettaessa olleet jo useita tunteja teltassa ja pakkasta oli -10 eli käytännössä ne olivat ainakin kevyesti pakastettuja. Maisteltaessa tortut olivat kyllä aivan sulia, mutta eivät maistuneet runebergintortuilta, vaan kuivahkolta murokakkutaikinalta, joka oli koristeltu runebergin tyyliin.
Mytäjäisten leipomo, kahden tortun pakkaus 5 €. Kinnus-asteikkolla 2.
Rating: 1.5 out of 5.
Nurmileipä, Helsinki
Kolmen sisaruksen pyörittämä Nurmileipä on Helsingin Tukkutorilla sijaitseva leipomo.
Eija: nyt oli todellinen kaloripommi. Nurmileivän tortut olivat mehukkaita, Kinnus-asteikolla 3. Rommiaromi maistui suussa keinotekoiselta ja sokerikuorrutusta oli todella niukalti.
Rating: 1 out of 5.
Rostenin leipomo, Turku
Päivi: Maistelimme turkulaisen Rostenin leipomon torttuja. Tortuista ei kuvaa tullut, menivät niin sukkelasti suuhun. Sopiva kosteus ja maku minun mieleeni. Sanoisin kosteuden Kinnus-asteikolla olevan 3.
Torttu säilytettiin koskemattomana parasta ennen -päivään asti, jolloin torttu oli edelleen mukavan kostea. Suutuntuma kakkumainen, mutta tässäkään ei maistu tai tunnu piparimurut. Liian makea. Jäin kaipaamaan myös rommin tuomaa sähäkkyyttä. Kinnus-asteikolla 3.
Rating: 2.5 out of 5.
Salosen leipomo, Turku
Salosen leipomon torttuja rommilla ja arrakilla.
Kirsi lähipiireineen maisteli Salosen leipomon torttuja, joista toiset oli kostutettu rommilla, toiset arrakilla. Neljästä aikuisesta kukaan ei erottanut maun perusteella, kummasta tortusta oli kyse. Emme huomanneet mitään eroa, vaikka yritimme tosissamme. Tuoteselosteesta katsoimme, että tortuissa olikin aivan samat ainekset paitsi rommitortussa oli rommia ja lisänä savua. Ja tietenkin arrakkitortussa oli arrakkia.
Kinnus-asteikolla oltiin 3+-tasolla. Taikinassa hyvin mausteita ja mantelia. Meillä oli neljä torttua, joista osa oli selvästi vaaleampia.
Rating: 3 out of 5.
Väyrysen leipomo, Helsinki
Väyrysen sukuleipomo on aloittanut jo yli 100 vuotta sitten.
Airi: Väyrysen (pieni leipomo Teurastamon alueella) torttu testattu minun ja Liisan suu- ja makutuntumalla. Kosteus Kinnusen asteikolla 3 eli juuri sopiva. Makua eli rommia olisi saanut olla enemmän. Koostumus vähän liian höttöinen, kaipasimme tiiviimpää. Vadelmahillo jakoi mielipiteemme. Vadelmaa oli 80%, joten maistui oikeasti vadelmalta, mutta Liisa kaipasi lisää makeutta. Plussaa pahvinen pakkaus (vrt. muoviset) ja rasian tiedot Fredrikasta.
Rating: 3 out of 5.
Kaksi nousi suosikeiksi ylitse muiden: Kanniston Leipomo ja Fazerin market-torttu.
Kisa oli siis tiukka,
mutta julistamme hillonmitalla
Kirsin Book Clubin vuoden 2021 runebergintortuksi
Kanniston Leipomon tortut Helsingistä!
Vuoden 2021 testin voittaja: Kanniston runebergintorttu
Kanniston Leipomo on perustanut Alma Kannisto vuonna 1914 Etelä-Helsinkiin ja yrityksellä on nyt Helsingissä seitsemän omaa leipämyymälää. Kanniston leipomon tuotteet leivotaan nykyään Herttoniemessä.
Runeberg-palkinto
Muistetaan myös, että Runebergin päivä on kirjallisuuden juhlaa, sillä 5.2. kerrotaan Runeberg-palkinnon saaja. Palkintona on tietenkin kunniaa, ehkäpä torttuja, mutta myös 20.000 euroa. Tämän vuoden ehdokkaat ovat:
Eli joukossa on myös Tommi Kinnunen teoksellaan Ei kertonut katuvansa. Ja Tommistahan tämä meidänkin tämän vuoden runebergintorttutestimme alkoi, joten onnea matkaan hänelle ja muille ehdokkaille!
Tämähän ei sinänsä asiaan kuulu, sillä Runebergin päivä on kerran vuodessa vaan, mutta jos haluaa tarkistaa arvioitujen torttujen kalorimäärän, niin katso tästä. Myös laskiainen on kerran vuodessa vaan ja laskiaispullien keskimääräinen kalorimäärä on alhaisempi kuin runebergintorttujen. Ehkäpä siis siirrymme tästä testaamaan laskiaispullia, vaikka jo ennakkoon tiedämme, että pullan välissä kuuluu olla paljon kermaa ja mantelimassaa!
Hei kaikki kirjabloggarit, kirjavloggarit ja kirjagrammaajat, tervetuloa osallistumaan Blogistanian Finlandia-äänestykseen!
Blogistanian Finlandia 2020 on kilpailu, jossa nostetaan esiin kirjabloggaajien, -vloggajien ja -grammaajien parhaiksi arvostamia kotimaisia kaunokirjoja. Äänestys koskee vuonna 2020 Suomessa julkaistua suomen-, ruotsin- ja saamenkielistä kaunokirjallisuutta. Ehdolle saa asettaa romaaneja, novellikokoelmia ja runokokoelmia sekä sarjakuvia.
Osallistumisohjeet
Äänestyksen edellytys on, että olet lukenut äänestämäsi teokset ja kirjoittanut niistä arvion blogissasi, Instagram-tililläsi tai kuvannut niistä videon kanavallesi. Voit äänestää yhdessä tai useammassa kategoriassa. Tässä blogissa kerätään vain Finlandia-ehdokkaita, muiden kategorioiden hostaajaat löydät tästä.
Jokaisessa kategoriassa voi äänestää kolmea eri kirjaa siten, että paras kirja saa kolme (3) pistettä, toiseksi paras kirja kaksi (2) pistettä ja kolmanneksi paras kirja yhden (1) pisteen. Ääntenlaskennan vuoksi on tärkeää, että pisteet merkitään teoskohtaisesti. Pelkkä listaus yhdestä kolmeen ei riitä, koska listan paremmuusjärjestyksen voi tulkita olevan nouseva tai laskeva.
Mikäli osallistuja haluaa asettaa ehdolle vain kaksi kirjaa, menee pisteytys seuraavasti: parempi kirja saa kolme (3) pistettä, seuraava kirja kaksi (2) pistettä. Jos osallistuja asettaa ehdolle vain yhden kirjan, saa se kolme (3) pistettä.
ILMOITTAUDU ÄÄNESTYKSEEN ENNEN 13.2. – kirjaa ajastus tai blogisi/tilisi nimi tämän jutun kommentteihin
Linkitä pisteet sisältävät blogipostaukset tai -videot kunkin äänestettävän kategorian ääntenlaskijablogin ääntenkeräyspostauksen kommenttikenttään. Jos olet kirjagrammaaja, niin kirjaa profiilisi nimi kommenttikenttään.
Eli linkitä Finlandia-äänestyksen pisteet sisältävät postaukset tämän blogin kommenttikenttään.
Halutessasi voit ajastaa äänestysjuttusi julkaisun ja kirjata linkin alla olevaan kommenttikenttään. Jos käyttämäsi alusta ei mahdollista ajastetun postauksen linkin kopioimista ja jakamista, voit ilmoittautua mukaan linkkaamalla blogisi tai vlogisi pääsivun tai Instagram-profiilisi. Äänesi löytyvät varmasti myös sitä kautta.
Voit muodostaa listan kaikkiin Blogistanian kategorioihin tai yhteen tai useampaan kategoriaan. Ääntenlaskennan sujumisen vuoksi sinun tulee jättää kommentti jokaisen kategorian hostaajablogiin. Kirsin Book Clubissa kerätään vain kaunokirjojen saamia ääniä. Katso tästä tietoa muiden kategorioista tai mene suoraan hostausblogeihin:
Julkaise blogissasi, Instagram-tililläsi tai kanavallasi 13.2.2021 klo 10.00 Suomen aikaa (GMT +2) postaus, jossa on listattu äänestämäsi kirjat ja niiden saamat pistemäärät. Liian aikaisin tai myöhässä ilmestyneitä julkaisuja ei oteta huomioon ääntenlaskennassa, joten ole tarkkana.
Blogeissa ja videoalustoilla osallistuvien on linkattava pisteitä saavat kirjat niistä aiemmin julkaistuihin postauksiin. Instagramissa osallistujat tägäävät äänestyksessä mukana olevien kirjojen ennen äänestyspäivää julkaistut arvostelupostaukset aihetunnisteella #blogistanianäänestys2020.
Samaan äänestysjulkaisuun voi koostaa kaikissa kategorioissa annetut pisteet tai kunkin kategorian pisteistä voi julkaista erilliset juttunsa. Tärkeintä on, että kaikki annetut pisteet julkaistaan 13.2.2021 klo 10.00. Minä käyn sitten keräilemässä annetut äänet blogeista, Instasta ja vlogeista ja ynnään ne yhteen.
Nyt mukaan äänestämään! Sinulla on viikko aikaa miettiä valintojasi.
Jos olet epävarma jonkun kirjan suhteen, kuuluuko se kaunokirjojen vai tietokirjojen kategoriaan, ole yhteydessä minuun kirsi.ranin@kirsinbookclub.com hyvissä ajoin ENNEN 13.2., jotta voit äänestyspäivänä äänestää oikeassa kategoriassa.
Älä myöskään epäröi kysyä, jos joku kohta äänestysprosessissa on sinulle epäselvä.
Viisaita valintoja!
Tulokset julkaistaan ystävänpäivänä, sunnuntaina 14.2. klo 10. Finlandian voittajan saat tietää Kirsin Book Clubista.
Kommenteissa ei ole mitään ennakkosensuuria eli kun jätät linkin blogiisi/vlogiisi/Insta-tiliisi, niin sen pitäisi näkyä välittömästi kommenttiketjussa. Ketju sulkeutuu lauantaina 13.2. klo 10, jonka jälkeen alkaan ääntenlaskenta.
Arvoisat ääntenlaskijat ja muut lukijat, tässä teille Kirsin Book Clubin yhdessä päätetyt äänet Blogistanian äänestyksiin vuoden 2020 parhaista kirjoista.
Blogistanian Finlandia
3 PISTETTÄ: Tommi Kinnunen, Ei kertonut katuvansa
”Vaikka viime sotien jäljet ovat pääosin jo näkymättömissä, sodan varjo kansakunnan alitajunnassa ja muistissa on pitkä. Vasta kun aikaa on kulunut riittävästi kykenee historiankirjoitus avamaan tapahtumien kaikki puolet. Lapin sotaa traumaattisuudessaan on tähän asti käsitelty sodan ja politiikan näkökulmasta. Ei kertonut katuvansa kertoo Lapin sodan vähemmän esillä olleista osallisista kaunokirjallisin keinoin tarkasti ja taidokkaasti.” Klikkaa juttuun tästä.
2 PISTETTÄ: Anni Kytömäki, Margarita
”Margarita täyttää ilman muuta Finlandia-palkinnon vaatimukset ansiokkaasta teoksesta. Margaritan ansiokkuus perustuu mielestäni hallittuun kokonaisuuteen, huumaavan kauniiseen kieleen, taiten valittuihin tarinalinjoihin ja yksinkertaisesti loistavaan lukukokemukseen. Margaritaa ei kannata lukea kiirehtien, vaan tekstin mukana eläen ja elämästä oivaltaen.”Klikkaa juttuun tästä.
1 PISTE: Marisha Rasi-Koskinen, REC
”Miten kuvailisin RECiä? Kiehtova, erilainen, mysteeri, monitasoinen, syvä, yllätyksellinen. Kaikki sanoja, joilla en pääse vielä lähellekään tätä hämmentävää mutta helposti luettavaksi antautuvaa, kiinnostavaa romaania. Minun sanani eivät yllä kuvaamaan sitä, mihin Marisha Rasi-Koskinen sanoilla pääsee, jonnekin näkyvän todellisuuden taakse.” Klikkaa juttuun tästä.
Blogistanian Globalia
3 PISTETTÄ: Alex Schulman, Polta nämä kirjeet
Airi kirjoitti huhtikuussa: ”Voiko tämän vuoden parhaan käännöskirjan nimetä jo nyt? Ennen kuin vuosi loppuu ehtii ilmestyä monta erinomaista suomennosta, mutta silti olen valmis valitsemaan parhaaksi Alex Schulmanin kirjan Polta nämä kirjeet. Niin vaikuttava ja jäljen jättävä lukukokemus se oli.” Klikkaa juttuun tästä.
2 PISTETTÄ: Tommy Orange, Ei enää mitään
”Historiaa käsittelevän prologin jälkeen päästään kiinni fiktiiviseen tarinaan, jossa eri kertojien äänellä kuvataan heidän elämäänsä. Kerronta on hyvin koskettavaa, toteavaa ja tarkkaa, emmekä lukupiirissä kokeneet, että tarinalla olisi provokatiivisia motiiveja, vaikka intiaanien yhteiskunnallinen asema käy tarinoiden myötä hyvin selväksi.” Klikkaa juttuun tästä.
1 PISTE: Jenny Erpenbeck, Päivien loppu
”On kuin Erpenbeck lopulla kertoisi, miten valtiot sortuvat, rajat liikkuvat ja vallat murtuvat, mutta jokin pysyy: eurooppalainen sivistys ja Goethe sen symbolina, ja aika joka kuluu.” Klikkaa juttuun tästä.
Blogistanian Tieto
3 PISTETTÄ: Naarasleijona
”Tanskalaisen palkitun tietokirjailijan ja historioitsijan Tom Buk-Swientyn Naarasleijona – Karen Blixen Afrikassa on faktateos elämästä Afrikan farmilla, lähellä Nairobia. Tutkijan tarkkuudella kirjailija on paneutunut Karen Blixenin Afrikan vuosiin ja suvun omistamaan Karen Coffee Companyyn. Blixenin ja hänen sukulaistensa tiivis kirjeenvaihto ja tarkat päiväkirjamerkinnät valottavat 17 Afrikassa vietettyä vuotta, joista ei shaureja eli vaikeuksia puuttunut. Buk-Swientyllä on ollut käytössään myös uusia lähteitä, Karen Blixenin enon, Aage Westenholzin Karen Coffee Companyyn liittyvä kirjeenvaihto, jota suku ei aikaisemmin ole halunnut julkistaa. Ne tuovat Blixenin afrikkalaiseen tarinaan toisenlaisen näkökulman.” Klikkaa juttuun tästä.
2 PISTETTÄ: Patrik Svensson, Ankeriaan testmentti
”Patrik Svensson tarttuu kirjassaan ikivanhaan ankeriasmysteeriin, jota ovat aikanaan tutkineet mm. Aristoteles ja Siegmund Freud. Vielä tänä päivänäkään ei tiedetä varmasti, miten ankeriaat saavat alkunsa tai miten ne kuolevat, sillä Sargassomereltä ei ole koskaan löytynyt yhtään ankeriasta, ei elävää eikä kuollutta.” Klikkaa juttuun ja podcastiin tästä.
1 PISTETTÄ: Marjatta Sarpaneva, Timo Sarpaneva taide ja elämä
”Kirja toi erinomaisesti esiin, kuinka monipuolinen taiteilija Timo Sarpaneva oli. Hänen suunnittelemansa esineet pääsivät komeroistamme käyttöön ja niitä katsoo nyt hieman arvostavammin, kun tietää, kuinka ainutlaatuisia niistä monet ovat suunnitteluajankohtanaan olleet.” Klikkaa juttuun tästä.
Blogistanian kirjallisuuspalkintoja organisoivat kotimaiset kirjabloggaajat. Äänestys on epäkaupallinen ja järjestetään vapaaehtoisvoimin. Kirjallisuuspalkinnon voittajille myönnetään tunnustuksena kunniakirja.
Kaikkien kategorioiden tulokset julkaistaan ystävänpäivänä, laskiaissunnuntaina 14.2.2021.
Blogistania on äänestänyt vuoden 2020 parhaat kirjat. Blogistanian Finlandia -äänestyksessä oli mukana 33 äänestäjää, joista 26 kirjabloggaajaa ja seitsemän kirjagrammaajaa. Osallistujat saivat äänestää vain niitä kirjoja, joista olivat kirjoittaneet blogijutun tai Instagram-postauksen. Pisteitä sai antaa kolmelle teokselle: parhaalle 3, seuraavalle 2 ja kolmannelle 1.
Kolmen kärki oli selkeä. Tutut, palkitut teokset ja kirjailijat nousivat palkintopallille. Ero seuraaviin oli merkittävä. Kaiken kaikkiaan 45 kotimaista kaunokirjaa sai ääniä.
1.
Kymmenennen Blogistanian Finlandian voittajaksi nousi Anni KytömäenMargarita, kustantaja Gummerus. Kirja sai äänestyksessä yhteensä 25 pistettä.
Margaritaa on kuvattu blogeissa ja Instagramissa seuraavasti:
”Margarita on kuvaus katoavaisuudesta ja jatkuvuudesta, vakavista vaurioista ja niiden seurauksista, kaiken sattumanvaraisuudesta tai sen vaikutelmasta. Ylijuhlallisuuden pelosta huolimatta on pakko sanoa, ettei siis vähemmästä kuin elämästä ja kuolemasta.” – Kulttuuri kukoistaa -blogi
”Voisiko Anni Kytömäelle antaa Nobelin, Bookerin, Pulitzerin, tai jotain? Minun mielestäni pitäisi. Finlandia-palkinto on liian piskuinen Annille. Jokainen hänen kirjoistaan on ollut edellistä parempi, ja siksi epäröin antaa Margaritalle 5 tähteä. Mitä jos seuraava on vielä parempi? En kyllä tiedä miten, mutta Anni ehkä tietäisi.” -Heidin kuvanurkka Instagramissa
”Margarita täyttää ilman muuta Finlandia-palkinnon vaatimukset ansiokkaasta teoksesta. Margaritan ansiokkuus perustuu mielestäni hallittuun kokonaisuuteen, huumaavan kauniiseen kieleen, taiten valittuihin tarinalinjoihin ja yksinkertaisesti loistavaan lukukokemukseen. Margaritaa ei kannata lukea kiirehtien, vaan tekstin mukana eläen ja elämästä oivaltaen.” – Kirsin Book Club -blogi
Anni on voittanut Blogistanian Finlandian myös vuonna 2014 Kultarinta-esikoisteoksellaan.
2.
Toiseksi tuli Tommi KinnusenEi kertonut katuvansa, kustantaja WSOY. Kirja sai äänestyksessä yhteensä 23 pistettä.
Ei kertonut katuvansa -teosta on kuvattu blogeissa seuraavasti:
”Tärkeimmäksi nousee askel askeleelta etenevän vaellusromaanin tunnelma. Se imaisee mukaansa. Naisten matka on kaikkea muuta kuin helppo, mutta kerronta etenee vaivatta. Vieläpä kun Kinnunen kertoo väkevän tarinansa tarkalla, hiotulla, mutta elävällä kielellä, niin lukeminen on pelkkää nautintoa.” – Nannan kirjakimara -blogi
”Kinnunen nostaa romaaneissaan esille useimmiten naisia tai miehiä, jotka eivät ole tähän asti historiaa kirjoittaneet. Ei kertonut katuvansa avaa sotaan näkökulman, josta ei ole puhuttu. Miksi nainen on joutunut kokemaan häpeää ja halveksuntaa, kun mies on ollut sotasankari? Teoksen voima onkin tutun, luotettavan kerronnan lisäksi sen vahvassa feminismissä. Onneksi historiankirjoitus on vähitellen muuttumassa, kirjailijat uskaltavat penkoa totuutta, ja monille tärkeät mikrotason tarinat pääsevät unohduksista päivänvaloon.” – Kirja hyllyssä -blogi
”Vaikka viime sotien jäljet ovat pääosin jo näkymättömissä, sodan varjo kansakunnan alitajunnassa ja muistissa on pitkä. Vasta kun aikaa on kulunut riittävästi kykenee historiankirjoitus avamaan tapahtumien kaikki puolet. Lapin sotaa traumaattisuudessaan on tähän asti käsitelty sodan ja politiikan näkökulmasta. Ei kertonut katuvansa kertoo Lapin sodan vähemmän esillä olleista osallisista kaunokirjallisin keinoin tarkasti ja taidokkaasti.” – Kirsin Book Club -blogi
3.
Kolmanneksi tuli Marisha Rasi-KoskisenREC, kustantaja S&S. Kirja sai äänestyksessä yhteensä 22 pistettä.
REC -teosta on kuvattu blogeissa seuraavasti:
”Rasi-Koskinen kirjoittaa yhtä aikaa selkeää ja haastavaa tekstiä. Kerronta soljuu ja imaisee mukaansa, mutta samalla saa ponnistella pysyäkseen mukana psykologisissa hämäysleikeissä. Pidän siitä arvoituksellisuuden tunnusta, joka verhoaa koko tätä romaania. Ei haittaa vaikka verhon taakse jää ratkaisemattomia arvoituksia. Voin käännellä kuvakulmia loputtomasti ja päättää itse mihin tarinaan haluan uskoa, huomenna ehkä vaihdan toiseen.” – Kirjaluotsi-blogi
”REC verbalisoi kuvallisuutta. Kirjassa kuvaillut kuvataideteokset toivoisin näkeväni, vaikka niiden sanallistus on jo tehokasta. Ja toisaalta: niin verbaalisvisuaalinen kuin Rasi-Koskisen romaani onkin, se on pohjimmiltaan mielikuvaromaani siitä, mitä ei näe ja mitä on elämä.” – Tuijata-blogi
”Miten kuvailisin RECiä? Kiehtova, erilainen, mysteeri, monitasoinen, syvä, yllätyksellinen. Kaikki sanoja, joilla en pääse vielä lähellekään tätä hämmentävää mutta helposti luettavaksi antautuvaa, kiinnostavaa romaania. Minun sanani eivät yllä kuvaamaan sitä, mihin Marisha Rasi-Koskinen sanoilla pääsee, jonnekin näkyvän todellisuuden taakse.” – Kirsin Book Club -blogi
Kirsin Book Clubilla on ollut jo muutaman vuoden ajan tapana antaa käsinkudottuja kirjailijasukkia tapaamilleen kirjailijoille. Tänä ystävänpäivänä joukkoon liittyy neljä uutta kirjailijaa, joille sukat ovat lähteneet postissa:
Tommi Kinnunen
Peter Sandström
Max Seeck
Satu Vasantola
Miksi juuri nämä neljä?
Kysyimme Kirsin Book Clubin Facebook-sivuilla, kenelle meidän pitäisi lahjoittaa seuraavat kirjailijasukat. Vastauksia tuli 21 ja niistä ”raatimme” eli sukkien kutoja Kirsin Book Clubin Raila ja Kirsi valitsivat tämän kerran sukkien saajat. Kriteerinä oli hyvät ehdottajan perustelut ja yhteytemme kyseiseen kirjailijaan eli että olimme hänen teoksiaan lukeneet ja hyväksi havainneet.
Tommi Kinnusen kirjoja olemme lukeneet yksin ja yhdessä, ja todella ihastuneet ja vaikuttuneet. Äänestimme hänen uusinta kirjaansa myös vuoden 2020 parhaaksi Blogistanian äänestyksessä. Häntä ehdotettiin myös näin:
Tommi Kinnunen asuu vanhassa talossa. Varmaan tarvitsee lämpimät sukat kirjoituspöydän ääressä istuessaan.
Peter Sandström vieraili syksyllä podcastissamme ja tietenkin sukat olisi pitänyt ojentaa jo silloin, sillä mehän haluamme päästä hänen seuraavaan teokseensa:
Sukat Peter Sandströmille! Hän kirjoittaa aina itsensä oloisesta fiktiivisestä ”Peter Sandströmistä”. Olisi hauska lukea hänen seuraavasta kirjastaan, miten ”Peter Sandström” sai villasukat naisten lukupiiriltä.
Max Seeck on monen lukupiiriläisen kotimainen dekkarisuosikki. Hänen serkkunsa lähetti niin hellyyttävän vetoomuksen, että sukat oli ihan pakko lähettää Maxille. Ties vaikka päätyisivät jollekin Hollywood-keikalle mukaan!
Serkkuni Max on mielestäni sukat ansainnut. Hänen kirjansa ovat niin jännittäviä että sukatkin pyörii jalassa (eikä isoäiti ole niitä enää täällä kutomassa).
Satu Vasantola kirjoitti tärkeän kirjan naisen kehon itsemääräämisestä ja vieraili syksyllä podcastissamme. Hän kertoi myös, että kirjoittaa aina villasukat jalassa, mutta ei osaa itse kutoa edes sukan vartta saati kantapäätä, joten tarpeeseen menee!
Satu Vasantolan romaanit ovat olleet niin vakuuttavia ja vaikuttavia, että hän on mielestäni sukat ansainnut.
Kirjailijasukat on pistetty postiin ja toivottavasti lämmittävät kirjailijoiden varpaita tulevien luomishetkien aikana.
Aiemmin kirjailijasukat on annettu seuraaville kirjailijoille:
Mia Kankimäki
Minna Eväsoja
Hanna-Reetta Schreck
Kim Thuy
Sophie Sarenbrandt
Viveca Sten
Laura Lindstedt
Kaisa Nummela
Satu Roos
Matti Laine
Anniina Tarasova
Riitta Jalonen
Hyvää ystävänpäivää kaikille Kirsin Book Clubin seuraajille!
12. Riitta Jalonen sai kirjailijasukat postissa ja jakoi kuvan somessa.10. Kirsi haastatteli Matti Lainetta Akateemisessa kirjakaupassa kesäkuussa 20208. & 9. Tomas Gads eli Kaisa Nummeja ja Satu Roos vetivät sukat jalkaansa vieraillessaan lukupiirissämme maaliskuussa 2020.6. Airi ja Kirsi vierailivat Viveca Stenin kotona Sandhamnissa.5. Sophie Sarenbrant vieraili lukupiirissämme kesäkuussa 2019.4. Kim Thuy veti sukat heti jalkaansa, vaikka ne olivat vielä varpaista kiinni toisissaan. Kirsi oli Kimin kokkaamilla illallisilla.3. Hanna-Reetta Schreck vieraili lukupiirissämme, mutta sukat hän sai Ellen Thesleff -näyttelyn avajaisissa HAM:issa2. Minna Eväsoja vieraili lukupiirissämme. Yritin ojentaa hänelle kirjailijasukat japanilaisittain, kun hän oli puhumassa Akateemisessa kirjakaupassa.1. Mia Kankimäki kiitti postitse saamistaan sukista. Hän on vieraillut lukipiirissämme.Raila Luhtala on kutonut lukupiirisukat kaikille Kirsin Book Clubilaisille. Seuraavaksi tulivat kirjailijasukat.
Vuonna 2020 äänikirjoja kuunneltiin enemmän kuin koskaan. Koronavuosi näkyi erityisesti lasten- ja feel good -kirjallisuuden kasvuna, sillä vaikealle maailmantilanteelle haettiin vastapainoa kevyemmästä kirjallisuudesta. Samalla saatavilla olevien suomenkielisten äänikirjojen valikoima kasvoi räjähdysmäisesti. Monet kustantajat ovat kaivaneet arkistojaan ja tuoneet jo kirjakauppojen valikoimista poistuneita helmiä uudelleen tarjolle äänikirjoina.
Äänikirjoista etsitään viihdettä, iloa ja lohtua poikkeuksellisen tilanteen keskelle. Kirjallisuus voi tutkitusti auttaa helpottamaan myös yksinäisyyden tunnetta, mikä tekee siitä erityisen tärkeää juuri nyt.”
Storytelin markkinointipäällikkö Hanna Walldén
Kirsin Book Clubissa on ollut jo kertoja, että kaikki lukupiiriläiset ovat kuunnelleet yhteisen lukupiirikirjamme, kun vielä viisi vuotta sitten kaikki lukivat printtikirjan. Maaliskuun 2021 etäkokoontumisessa meitä oli paikalla 16 ja vain yksi oli lukenut teoksen printtikirjana, muut joko kuunnelleet tai lukeneet e-kirjana.
Me Kirsin Book Clubissa kuuntelimme ja koostimme sinulle pika-arviot tämän vuoden Storytel Awards -finalisteista eli suosituimmista äänikirjoista. Kisan ensimmäinen vaihe oli kuuntelijaäänestys, jossa ehdolla oli kussakin kategoriassa noin 50 teosta. Finaalissa oli viisi teosta neljässä kategoriassa ja kunkin kategorian voittajan ratkaisivat ammattiraadit. Kirsi sai olla Jännitys ja dekkarit -raadissa viime vuonna, jolloin Storytel Awards jaettiin ensimmäistä kertaa.
Palkinnot jaettiin Storytel Award -gaalassa, joka järjestettiin 25.3.2021. Voittajat ovat merkitty juttuun!
KAUNOKIRJALLISUUS
VOITTAJA: SUON VILLI LAULU
Suon villi laulun arvioi Kirsin Book Clubin lukupiiri, kirjasi Kirsi Ranin
Delia Owens: Suon villi laulu
Where the Crowdads Sing (2018)
WSOY 2020
Suomentaja Maria Lyytinen
Äänikirjan (13 h 22 min) lukija: Sanna Majuri
Suon villi laulu oli Kirsin Book Clubin syyskuun kirja. Kirja jakoi mielipiteemme, lue tästä, miksi. Kaikki ylistivät upeaa luontokuvausta, mutta kirjan juoni oli joillekin hieman liian satumainen.
Suon villi laulu alkaa vuodesta 1952, jolloin kuusivuotiaan Kyan äiti jättää perheensä. Seuraavaksi lähtevät vanhemmat sisarukset ja Kya jää yksin juopon isänsä kanssa. Nenäliinat on parasta olla valmiina siis alkusivuilta asti.
Kya varttuu luonnon keskellä ja hänen ihmiskontaktinsa ovat vähäiset. Läheisen kylän asukkaat kutsuvat Kyaa halventavasti ”rämelikaksi”. Teini-iässä kuvioon astuu kaksikin nuorta miestä, jotka hurmaantuvat kauniiksi kasvaneesta luonnonlapsesta. Seuraa suhdesotkuja ja toisen pojan kuolema, josta Kyaa epäillään. Mutta miksi, ja miten se olisi edes ollut teknisesti mahdollista? Oikeussalidraamaa amerikkalaiseen malliin ja huippuna yllättävä loppuratkaisu!
Kaikki elämästä(ni)n arvioi Airi Vilhunen
Antti Holma: Kaikki elämästä(ni)
Otava 2020
Äänikirjan (8 h 23 min) lukija: Antti Holma
Kaikki elämästä(ni) on äänikirja isolla Ä:llä. Tekstiä ei ole kirjoitettu vain äänikirjaksi ja se on varmasti hyvä myös luettuna, mutta Antti Holman itse lukemana kirjan sisältö nousee potenssiin kaksi. (Ja potenssi tässä on vain matemaattisessa merkityksessä.)
Tiesin Antti Holman taitavaksi kirjoittajaksi, ja esim. Kirsi oli kehunut hänen esikoisteostaan Järjestäjä blogissamme. Silti aloitin Kaikki elämästä(ni) kuuntelun mielessäni Holman sketsi Äiti ja Skaips-komfferenssi. Olin koronakauden alussa omissa digiloikkayrityksissäni niin samastunut tähän äitihahmoon.
Kaikki elämästä(ni) oli paljon enemmän kuin aikaan osuva helppo huumori tai dirty words. Antti Holmalla on taito kirjoittaa kepeästi ja koskettavasti, sipaisten ja syvältä samaan aikaan. Kuunnellessa hymyilytti, joskus nauratti ääneen, mutta välillä sydän kääntyi ympäri. Mitä kaikkea klovnin naamion takana onkaan.
Pintaremontin arvioi Varpu Olsonen
Miika Nousiainen: Pintaremontti
Otava 2020
Äänikirjan (8 h 31 min) lukija: Oskari Katajisto
Pidän Miika Nousiaisen hiljaisesta komiikasta, jossa on aina ripaus tragediaa. Ääneen ei tarvitse nauraa, mutta hymyillä saa paljon. Henkilöhahmojen elämäntilanteet antavat vakavampaakin ajattelemisen aihetta. Pintaremontissa lähes neljäkymppinen Sami kaipaa omaa perhettä ja huolehtii leskiäidistään.
Sami on mukava ystävä vanhoille kavereilleen yksinhuoltaja Markukselle ja vanhempiaan tukevalle Pesoselle, jotka esiintyvät kirjassa myös omalla äänellään. Perhedynamiikan ja kaverisuhteiden tarkastelu saa miettimään omia läheissuhteitaan. Ihminen on mutkikas ja haluaa toivoa hyvää. Näin tuumii Sami ja kirjan lopussa elämä tuntuukin antavan toivolle katetta.
Ei kertonut katuvansa -romaanin arvioi Minna Väisälä
Tommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansa
WSOY 2020
Äänikirjan (9 h 21 min) lukija Krista Kosonen
Ei kertonut katuvansa tuo lukijalle merkittävän palan maamme historiaa. Viisi Saksan armeijan joukoissa Norjassa palkkatöissä ollutta suomalaisnaista lähtee Lapin sodan lopulla kävelemään Suomeen. Vaihtoehtoja on vähän, saksalaisten evakuointilaivoihin ei naisia enää oteta, suomalaisten kiinni ottamina he päätyisivät maanpettureina vankileirille. Matka on ankara ja samalla toiveikas. Millaiseen kotiin ja millaiseen Suomeen kulkijat palaavat?
Pidän tätä romaania Tommi Kinnusen tähänastisesta tuotannosta parhaana, ja äänikirjatoteutus on minusta poikkeuksellisen onnistunut.
Cilkan tarinan arvioi Varpu Olsonen
Heather Morris: Cilkan tarina
Aula & Co 2020
Alkuperäinen teos: Cilka’s Journey, 2019
Kääntäjä: Pekka Tuomisto
Äänikirjan (11 h 18 min) lukija: Markus Niemi
Cilka Klein oli Auschwitzin tatuoijan Lale Sokolovin ja tämän vaimon Gitan ystävä. Kaikki kolme selvisivät keskitysleiriltä hengissä. Neuvostoliittolaiset valtaajat tuomitsivat Cilkan saksalaisten yhteistyökumppanina Siperiaan Vorkutan vankileirille 15 vuodeksi. Teos on enemmän elämänkerta kuin kaunokirjallinen romaani, vaikka kirjailija käyttää vapauttaan tarinaa kertoessaan. Cilka on selviytyjä, joka auttaa muita vankeja niin keskitysleirillä kuin Vorkutassakin.
Vankileirikuvaukset ovat uskottavia. Morris on tehnyt paljon haastatteluja ja taustatyötä, joita kuvataan pitkästi kirjan lopussa. Stalinin kuolemaa vuonna 1953 seuranneina vuosina vankileirien saariston asukkaat vähitellen vapautettiin ja Cilka palasi Tsekkoslovakiaan. Järkyttävää on, miten paljon sattuma vaikuttaa ihmiskohtaloihin niin hyvässä kuin pahassa.
JÄNNITYS JA DEKKARIT
VOITTAJA: KUN KUNINGAS KUOLEE!
Kun kuningas kuolee -dekkarin arvioi Airi Vilhunen
Elina Backman: Kun kuningas kuolee
Otava 2020
Äänikirjan (17 h 1 min) lukija: Sanna Majuri
Elina Backmanin esikoiskirja toimii hyvin äänikirjana. Tarinassa ei mässäillä väkivallalla, mutta se ei myöskään ole liian särmätön. Mukana on paljon päähenkilöiden yksityiselämän ongelmia ja vielä enemmän romantiikkaa, vähän turhankin paljon, muttaKun kuningas kuolee on hyvä valinta jännitystä ja viihdettä etsivälle.
Menestyvän mainostoimiston kuusikymppinen johtaja löytyy hukutettuna ja polttomerkittynä Suomenlinnasta Kuninkaanportin luota, ja sama polttomerkki on myös Hartolassa kuolleena löytyneessä pankinjohtajassa. Murhia tutkivat KRP:n rikosylikomisariot Jan Leino ja Heidi Nurmi. Samaan aikaan itsensä kuningaskunnaksi brändänneessä Hartolassa kesää viettävä Saana Havas selvittää dekkaria tai true crime -podcastia varten paikkakunnalla 30 vuotta aikaisemmin hukkuneena löytyneen nuoren tytön tapausta.
Juoni kuningas-viittauksineen on riittävän kekseliäs, ja kesäinen Hartola tuo tarinaan oman värinsä. Ammattilainen ja amatööri rikoksen selvittelijänä -asetelmakin toimii, sillä Saanan ajatus mahdollisesta podcastista on uskottava.
Mannin arvioi Minna Väisälä
Kale Puonti: Manni
Bazar 2020
Äänikirjan (6 h 16 min) lukija: Ville Tiihonen
Manni avaa kolmisenkymmentä vuotta Helsingin huumepoliisissa työskennelleen Kale Puonnin Pasilan Myrkky -sarjan. Manni on nuori, liian itsenäiseksi kasvamaan joutunut opiskelijapoika, joka sattumien summana tekee harkitsemattomia valintoja ja ajautuu tavallisesta elämästä toisille poluille. Puonti ammentaa aineksia pitkästä kokemuksestaan ja kirjoittaa vetävästi, joten sarjasta on lupa odottaa paljon.
Pahan verkon arvioi Kirsi Ranin
Max Seeck:Pahan verkko
Tammi 2020
Jessica Niemi -sarja, osa 2
Äänikirjan (13 h 1 min) lukija: Satu Paavola
Max Seeck on kiirinyt ennen näkemättömään suosioon Jessica Niemi -sarjallaan. Ensimmäinen osa, Uskollinen lukija, valittiin viime vuonna Storytel Awards -voittajaksi, mutta pääsi myös The New York Timesin bestseller-listalle ensimmäisenä suomalaisena teoksena sitten Sinuhen. Wow!
Pahan verkko on Jessica Niemi -sarjan kakkososa. Kirjan alussa on hieman epäselvää, onko mitään rikosta tapahtunut. Kaksi Instagram-vaikuttajaa, Lisa Yamamoto ja Jason Nervander, jotka ovat aiemmin seurustelleet keskenään, ovat kadonneet. Onko kyseessä markkinointitemppu vai onko heille sattunut jotain?
No, rikoksia ja ruumiita on lopulta monella rintamalla ja Jessican oma menneisyyskin vainoaa. Taattua ja sujuvaa jännitystä, josta voit lukea lisää kirjoittamastani blogijutusta (jossa on myös kuva Max Seeckistä ja Kirsin Book Clubin villasukista). Toimii hyvin äänikirjana.
Peilimiehen arvioi Minna Väisälä
Lars Kepler: Peilimies
Tammi 2020
Alkuperäisteos: Spegelmannen
Suomentanut: Kari Koski, Anu Heino
Äänikirjan (16 h 57 min) lukija: Toni Kamula
Kirjailijanimen Lars Kepler taakse kätkeytyy yhdessä kirjoittava ruotsalaispariskunta Alexander Ahndoril ja Alexandra Coelho Ahndoril. Peilimies on Joona Linna -sarjan kahdeksas osa. Joona Linna on suomalaistaustainen poliisi, hieman karhea tyypiltään, jonka Kepler laittaa jahtaamaan todella raakoja tappajia.
Suuren suosion saavuttaneet Lars Keplerin teokset ovat lajityyppinsä – väkivaltainen nordic noir – laadukkaita edustajia. Peilimies ei ollut ensimmäinen Keplerini, ja se vahvisti näkemystäni tästä kirjallisuuden lajista. Sairaiden mielten ja brutaalin väkivallan tihentymä ei saa minua ahdistumaan, se vaan ei kiinnosta sen enempää kuin viihdytäkään. Kulunutta sanontaa käyttääkseni: Toiset tykkää, toiset ei.
Ruskan arvioi Varpu Olsonen
Christian Rönnbacka: Ruska
Bazar 2020
Äänikirjan (8 h 19 min) lukija: Ville Tiihonen
Antti Hautalehto -sarjan 8. osa
En ole aiemmin tutustunut komisario Antti Hautalehtoon. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää ruska-aikaan Lapin erämailla kullankaivajien jäljillä. Kiinalaisen bitcoinmiljardööri-isän ja tämän Englannissa opiskelevan pojan lomareissua uhkaa kansainvälinen rikolliskopla. Antti on vanhan tuttunsa Johnin ja suojelupoliisin pyynnöstä opastamassa ja turvaamassa retkeilyä.
Ruska on ihan käypää jännityskirjallisuutta. Varmasti kiinnostava jatko niille, jotka ovat seuranneet Hautalehdon seikkailuja pidempään. Lisääkin on ihan ilmeisesti tulossa, sillä Antti jäi melkoiseen satimeen loppuratkaisussa. Ville Tiihosen lukijanääni sopii Ruskaan kuin nyrkki silmään.
TIETOKIRJALLISUUS JA ELÄMÄKERRAT
Vakoojan ja petturin arvioi Minna Väisälä
Ben MacIntyre: Vakooja ja petturi
Atena 2020
Alkuperäisteos: The Spy and the Traitor, 2018
Suomentanut Aura Nurmi
Äänikirjan (16 h 34 min) lukija: Jukka Pitkänen
Vakoilutarinoissa riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita, niin myös Vakoojassa ja petturissa. Oleg Gordijevski nousee korkealle KGB:n organisaatiossa siitä huolimatta, että on menettänyt uskonsa neuvostojärjestelmään jo melko nuorena. Hän ryhtyy yhteistyöhön Ison-Britannian MI6:n kanssa jo varhain ja tekee menestyksekkään uransa osin vieraan vallan avustamana.
Tiedustelutoiminnalla oli kylmän sodan aikana merkittävä rooli kansainvälisessä politiikassa. Kirja avaa mielenkiintoisen näkymän myös tiedusteluaineiston käyttöön diplomatiassa. Myös pieni Suomi on päässyt kirjaan, olihan Suomi Moskovaan sijoitettujen länsidiplomaattien merkittävä lomakohde, ja Oleg Gordijevski kuljetettiin paljastumisensa jälkeen länteen Suomen kautta.
Isä pullossa -kirjan arvioi Minna Väisälä
Johanna Pohjola: Isä pullossa – Matka alkoholistin mieleen ja maailmaan
Gummerus 2020
Äänikirjan (9 h 2 min) lukee: Anna-Riikka Rajanen
Johanna Pohjola on alkoholistin tytär, joka kasvoi isänsä juomisen varjossa. Hän on myös analyyttinen kirjoittaja, joka taidokkaasti ja koskettavasti yhdistää omat kokemuksensa faktatietoon alkoholismista ja sen hoidosta. Alkoholin liikakäyttö ja alkoholismi ovat niin yleisiä, että suosittelen kirjaa ihan jokaiselle suomalaiselle. Alkoholistia en sen yksinään usko raitistavan, ympäristön ihmisille se toivottavasti antaa ymmärrystä siitä, miten alkoholistia voi auttaa ja millainen tuki ei ole hyödyksi sen enempää alkoholistille kuin hänen läheisilleenkään.
VOITTAJA JO TOISTA KERTAA: MERCEDES BENTSO TOTUUS JA TUNNUSTUS!
Totuus ja tunnustuksen arvioi Varpu Olsonen
Linda-Maria Roine: Mercedes Bentso – Totuus ja tunnustus
Johnny Kniga 2020
Äänikirjan (4 h 8 min) lukija: Linda-Maria Roine
Anastasia Eutanasia, Maria Magdalena, Viola Violencia, Pami Pamela vai Mercedes Benzo? Linda-Maria Roineella on monta alter-egoa, joiden avulla hän kertoo totuuden elämästään ja tunnustaa ihmisyyttä eri muodoissa. Roine analysoi pamflettimaisesti ja omaan tarinaansa kiinnittäen feminismiä, rasismia, väkivaltaa ja seksuaalisuutta. Eikä hän päästä vähällä ketään. Eri ryhmittymien sisällä on omat rajoittuneisuutensa.
Mercedes Bentso – Ei koira muttei mieskään -teos yhdessä Venla Pystysen kanssa (2019) avasi oven Roineen maailmaan. Totuus ja tunnustus tutustuttaa lukijan tai kuulijan syvemmin hänen ajatteluunsa. Kirjan keskivaiheilla ote hiukan hellittää, mutta kannattaa ehdottomasti seurata hänen kanssaan loppuun asti. Tämä ei varmasti ole viimeinen kerta, kun tapaamme Roineen kirjallisissa piireissä.
Janne ”Nacci” Tranbergin elämäkerran arvioi Minna Väisälä
Janne ”Nacci” Tranberg, Pekka Lehtinen: Wanted Janne ”Nacci” Tranberg
Pulitzer 2020
Äänikirjan (8 h 13 min) lukija: Jukka Pitkänen
Elämäkertana Nacci Tranbergin tarina on luokiteltu tietokirjaksi. Minulle se ei tuonut sellaista uutta tietoa, jota tavallisesti kaipaan tietokirjaan tarttuessani. Monista muista rikollismuistelmista tämä poikkeaa ehkä eniten siinä, että sitä kirjoitettaessa päähenkilö on edelleen pakosalla. Kirjasta välittyy kuva määrätietoisesta oman tiensä kulkijasta, jolla olisi toisenlaisella uravalinnalla ollut myös mahdollisuus menestyä avoimesti ihmisten joukossa. Kirja on ammattimaisesti kirjoitettu ja pätevästi luettu, en kuitenkaan jää kaipaamaan tätä tietokirjallisuuden lajia.
Yksi elämä, yksi planeetta -teoksen arvioi Minna Väisälä.
David Attenborough: Yksi elämä, yksi planeetta
WSOY 2020
Alkuperäisteos: A Life on Our Planet, 2020
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Äänikirjan (6 h 42 min) lukija: Jarmo Heikkinen
Tiedätkö sinä mikä on valaspumppu? Entä holoseeni ja antroposeeni? Nämä ja monta muuta mielenkiintoista asiaa selviävät luontodokumentti-ikoni David Attenborough’n teoksesta, jossa hän kertoo omasta taipaleestaan kaikkien rakastamien dokumenttien tekijänä rinnan maapallomme tilaa valottavien katsausten kanssa.
Yksi elämä, yksi planeetta on helposti lähestyttävä ja samalla painava tietopaketti maapallomme vaiheista, ilmaston ja ennen muuta valtamerien lämpenemisestä. Tuhon maalailun sijaan se myös esittää toimia, joilla tilannetta voitaisiin parantaa. Avara luonto -ohjelman äänenä tutuksi tullut Jarmo Heikkinen on tälle kirjalle nappivalinta lukijaksi.
LASTEN- JA NUORTENKIRJALLISUUS
Kaikki on mahdollista -teoksen arvioi Kirsi Ranin.
Elina ja Sofia, Nelli Orell: Kaikki on mahdollista
Tammi 2020
Äänikirjan (1 h 38 min) lukijat: Elina ja Sofia
Elina ja Sofia, 12- ja 9-vuotiaat siskokset Lahdesta, ovat superjulkkiksia omassa ikäryhmässään. He tulivat kuuluisiksi haastattelemalla kaikki vuoden 2018 vaalien presidenttiehdokkaat ja presidentti Sauli Niinistön. Tempauksen taustalla olivat äiti ja äidin kaveri. Tätä seurasi oma YouTube-kanava, joka on tällä hetkellä Suomen suosituin pienten lasten YouTube-kanava, jolla on yli 110.000 tilaajaa!
Tytöt lukevat oman kirjansa, mikä toimii mielestäni erinomaisesti. Kirjan sisältöön kuuluu erityyppisiä materiaaleja mm. ystäväkirjakysymyksiä, Oletko enemmän Elinan vai Sofian kaltainen -testi ja tarinoita tyttöjen arjesta ja seikkailuista. Ihan kaikki osiot eivät ole ideaalisia äänikirjamuodossa, mutta kokonaisuus jää ilman muuta plussan puolelle.
Tytöt pursuavat iloisuutta ja positiivisuutta hyvin aidolla tavalla. Hieman omaan korvaan särähtää lasten suusta lausuttuna tyypilliset self help -voimalauseet ”Ole oma itsesi, muut ovat jo varattuja!” tai eri persoonallisuustyyppien esittely tyyliin Idiootit ympärillämme. Mutta aina kun ollaan selvästi heidän oman sisältönsä parissa, ovat nämä neidit hurmaavia ja luontevia ilopillereitä. Kirjassa on paljon hyviä vinkkejä leikkeihin ja koulunkäyntiin. Uskon, että äänikirja viehättää heidän nykyisiä ja tulevia fanejaan. Ikäsuositus on 5+, mutta minä laittaisin siihen pari vuotta lisää.
Tarinan Albin tuolinrakennuksesta kuunteli Minna Väisälä
Mikko Kunnas, Markus Majaluoma: Albi rakentaa kodin: Tuoli
Storytel Original 2020
Äänikirjan (10 min) lukija: Martti Suosalo
Albi on lumiukko, joka aloittaa kodinrakennuksen talvisessa maisemassa. Ensimmäiseksi hän havaitsee tarvitsevansa tuolin, joka sitten osoittautuukin melko persoonalliseksi. Albin seikkailuja on ilmestynyt jo 10 osaa, joissa tarpeellisia kodin tarvekaluja tehdään lisää. Kevyet, harkitut ja herkulliset äänitehosteet luovat mainion taustan tyylitaituri Martti Suosalon juuri sopivalla tavalla elävälle luennalle.
VOITTAJA: HEINÄHATTU JA VILTTITOSSU LOMAN TARPEESSA!
Heinähatun ja Vilttitossun kuunteli Marja Castrén
Sinikka Nopola, Tiina Nopola: Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa
Tammi 2020 (printtikirja ilmestyi jo 1992)
Äänikirjan (1 h 59 min) lukija: Vuokko Hovatta
Luin aikanaan Sinikka ja Tiina Nopolan Heinähattu ja Vilttitossu -kirjat lapsilleni ja saattoi olla, että äiti nauroi vielä enemmän kuin lapset. Nyt vietin hauskan hetken, vaikka myös surua hetkessä mukana Sinikka Nopolan poismenon johdosta, ja kuuntelin Heinähattu ja Vilttitossu loman tarpeessa.
Tarina alkaa kun Vilttitossun mielestä on se aika vuodesta jolloin lasten on tärkeää päästä lomalle. ”Näihin aikoihin lapset matkustavat yleensä talvilomalle, Vilttitossu sanoi.” Kattilakosken isä, Matti, ei tahdo kuulla puhuttavankaan lomasta, ennen kuin perheen perustuturvallisuus on vakaalla pohjalla ja vaatii siksi, että loma käytetään tulipalo- ja eksymisharjoituksiin kotipiirissä. Harjoituksissa on mukana tietysti myös Alibullenin neidit. Harjoitukset ajautuvat tilanteeseen että poliisi pitää kutsua paikalle. Matkallekin päästään, ei aurinkoon mutta Tukholmaan, vai päästäänkö?
Edelleenkin Nopoloiden tarinat vievät mukanaan ja naurattavat, vaikka varsinkin vanhempien tekemiset ja sanomiset kolahtivat erityisesti silloin, kun olin keskellä lapsiperheen elämää. Kaiken kaikkiaan ihana nostalginen kuunteluhetki Vuokko Hovatan lukemana. Eniten jäin äänikirjassa kaipaamaan fantastista Markus Majaluoman kuvitusta, kun kuvat ovat vahvasti osa Heinähattu ja Vilttitossu -kirjoja.
Vitsipitsan kuunteli Minna Väisälä.
Juhana Salakari: Vitsipitsa
Otava 2020
Äänikirjan (1 h 12 min) lukijat: Niko Meuronen ja Santeri Hänninen
”Mitä eroa on pikkuveljellä ja kännykällä? – Kännykän saa äänettömälle.”
Koululaisvitsien ikiklassikoiden lisäksi Vitsipitsa on maustettu myös ainakin aikuisemmalle kuuntelijalle uusilla vitseillä. Vitsipitsan väliruokana on suosittujen tubettajien Niko ja Santtu haastattelu jossa he kertovat itsestään ja harrastuksistaan. Niko ja Santtu ovat valinneet kirjaan seuraajiensa lähettämistä vitseistä 20 parasta.
Kaikkien aikojen kirjan kuunteli Kirsi Ranin.
Miklu: Kaikkien aikojen kirja
Otava 2020
Äänikirjan (1 h 26 min) lukija: Miklu
Minä en selkeästi ole Miklun eli Mike Bäckin kohderyhmää, mutta voi tubettajapojat, kuinka päteviä neuvoja hänellä on nuorille, aikuisille, vanhemmille ja ihan kaikille. Miten en voisi äitinä, aikuisena ja kirja-aktivistina esimerkiksi tykätä siitä, kun hän neuvoo keinoja kännykässä roikkumisen vähentämiseen: ”Tee sen sijaan jotain kivaa, esimerkiksi lue jotain hyvää kirjaa, urheile, ulkoiluta koiraa, kokkaa, maalaa, askartele, tanssi, harjoittele volttia – tee juuri sitä, joka saa sinut iloiseksi!”
Miklu on juuri lopettanut tubettamisen ja jättänyt 300.000 seuraajaansa odottamaan seuraavaa muuvia. Tämä on maailma, joka ei ole tuttu, vaikka kuvittelen olevani jotenkin scenessä, kun minulla sentään on some-tilit, blogi ja podcast, joiden seuraajaluvut ovat kuitenkin viisinumeroisia. Jään miettimään, kuinka suuri vaikuttaja ja vanhempien kasvatustuki Miklu on, kun hän puhuu seurustelusta, kiusaamisesta, hyvien käytöstapojen tai vaikkapa riittävän yöunen puolesta. Todella monet kirjan aiheista ovat erittäin oleellista kuunneltavaa niin nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin.
Toki kirjassa on sellaista läppää ja runoutta joka ei ihan aukene. Paikoin myöskin äänikirja muistuttaa enemmän podcastia enkä ole varma, ovatko kaikki heitot kirjasta vai Miklun lukutilanteessa virittämiä. Joka tapauksessa toimii!
ARVONTA (päivitetty 1.4. – ei aprillipila!)
Järjestimme lahjakorttiarvonnan, jonka voittajat arvoimme 48 kommenttinsa jättäneen keskuudesta. He pääsevät Storytel-kuuntelun vauhtiin lahjakortin turvin. Storytel lahjoitti lahjakortit, kiitos! Voittajille on ilmoitettu sähköpostitse.
1 kpl 3 kuukauden Storytel Unlimited -lahjakortteja
VOITTAJA: Marika Gustafsson
2 kpl 1 kuukauden Storytel Unlimited -lahjakortteja
VOITTAJAT: Aila Ollikainen ja Veera Rantala
Katso Maria Veitolan juontama palkintogaala:
Onnittelut äänikirjanäyttelijä Sanna Majurille, jonka lukemat kirjat nappasivat kaksi palkintoa!
Tähän osallistumisesta ja päivän pähkinän ratkaisemisesta on muodostunut jo perinne joulun alla.”
