Suven ja runon päivää vietetään 6. heinäkuuta, Eino Leinon syntymäpäivänä. Päivää kutsutaan myös Eino Leinon päiväksi ja se on vakiintunut liputuspäivä.
Suvun kirjojen joukosta löytyy laajasta Eino Leinon tuotannosta muutama nide, esimerkiksi Helkavirsiä, mutta kiinnostavalta on vaikuttanut Pyhä kevät -runoteos, joka on julkaistu vuonna 1901. Kainuun Eino Leino -seuran sivuilta löytyi viittaus teokseen:
Maaliskuun lopulla 1901 Eino Leino tarjosi Otavalle runokokoelman nimellä Kuvia ja kangastuksia. O. E. Tudeer luki kustantajan puolesta kokoelman puoltavalla lausunnolla. Kustantaja hyväksyi kokoelman painettavaksi. Leino oli pyytänyt tekijänpalkkiota 1000 markkaa, mutta kustantaja tarjosi hänelle 500 markkaa, josta vielä 200 markkaa oli pidätettävä keskeneräiseksi jääneestä Kivesjärveläiset-romaanista. Leino hyväksyi tarjouksen. Keväällä ja kesällä 1901 Leino viimeisteli kokoelman ja liitti siihen myös uusia runoja. Leino ilmoitti 29. kesäkuuta veljelleen Artturille, että häneltä ilmestyy uusi runovihko jouluun mennessä. Viimeisessä vaiheessa Leino muutti kokoelman nimeksi Pyhä kevät ja se ilmestyi 31.10.1901.
Meidän kappaleemme on omistettu paroonitar Ida Aalberg-Uexkull-Gyllenbandille, aikansa huomattavimmalle näyttelijättärelle, johon liitettiin adjektiiveja jumalainen, lumovoimainen ja ihmeellinen.
Mutta tarvitsen apua. Mitä lukee tuossa Idalle omistetussa lauseessa, jonka Leino on allekirjoittanut E.L.?
Jos osaat lukea Einon käsialaa, niin ole ystävällinen ja tulkkaa se tämän jutun kommenttikenttään. Kommentin voit jättää halutessasi nimimerkillä ja sähköpostiosoitteesi ei näy julkisesti.
Vielä saatteeksi ote Pyhä kevät -kokoelman runosta Mökkiläinen ja hänen poikansa, jossa on hieman samoja tuntoja, kun tätä kirjoittaessani kauniina kesäaamuna mökillä, kolmen teinitytön vielä nukkuessa.
”Noh, pojat, päivä valkeaa,
on aika työn ja toimen.
Jo aura pelloll’ odottaa
ja hepo eessä soimen.”
On sääli heitä herättää,
ois hyvä maata heidän,
mut säälittää myös kaunis sää
ja pien on mökki meidän.
Ken nuorna tottui nukkumaan,
ei vanhanakaan herää.
Vain työttömyys on ruostuttaa,
ei kyntö auran terää.
Ja näin ma heitä rohkaisen,
kun väryvät he milloin:
tuo aika uuden huomenen
ja parempi on silloin.
Ja usein huomen valkeaa
ja työ on yhtä kovaa.
Ma silloin koetan lohduttaa:
Nyt saatte hetken lomaa.
Ja tyytyväisnä työhönsä
he nousee nukkumasta.
Oi, heitä siunaa, Herra sä,
oi, siunaa mökin lasta.
Eino Leinon käsialan tulkkaajien kesken arvotaan Kirsin Book Clubin kirjanmerkki, joten reippaasti vain kertomaan, mitä Eino viestitti Idalle. Onko lause mahdollisesti jostain runosta?
